Nyt kun Suomen elokuvateollisuus on päättänyt kokeilla taitojaan kauhu-genren parissa, aluksi Lordi-yhtye pääsi mellastamaan sairaalassa Dark Floors -filmissään. A.J. Annilla puolestaan kertoo tarinan pienestä kylästä, jonka keskellä on Sauna, jossa pestään syntejä pois ja Joulukuussa on tulossa vielä sota/kauhuelokuva Stone’s War. A.J. Annilan Saunaa on markkinoitu varsin hyvällä tavalla ja saihan se ensi-esityksen Toronton filmifestifaaleilla, jonka jälkeen se on jakanut kriitikoiden ja katsojien mielipiteet jyrkästi kahtia. Sauna on suomalaiseksi elokuvaksi yllättävän raikas piristys, jossa sekoitetaan monia teemoja keskenään ja näistä syntyy varsin kutkuttava psykologinen kauhudraama.
Eletään vuotta 1595. Pitkä sota on juuri päättynyt ja veljekset Eerik (Virtanen) ja Knut (Eronen) ovat pystyttämässä rajaa Ruotsi-Suomen ja Venäjän välille kolkolla rajaseudulla pohjoisessa. Veljiä painaa mielessä hiljattain tehty rikos, joka tuntuu tulevan heidän perässään minne menevätkin. Eerik ja Knut saapuvat pienen komission kanssa pieneen suokylään, jonka asukkaat vaikuttavat kovin erikoisilta, mutta vielä erikoisemmalta vaikuttaa yksinäinen rakennus lammen keskellä.
A.J. Annila on onnistunut luomaan mielenkiintoisen tarinan ihmisen pahimmista perisynneistä, joista tarinan hahmot joutuvat matkan aikana maksamaan kovan hinnan. Sauna edustaa myös Suomielokuvassa jotain mitä ei olla vielä koettu. Vaikka Sauna onkin kauhuelokuva, niin siinä ei mässäillä verellä, eikä säikäytysefekteillä, vaan sillä vanhalla kikalla, mitä oma mieli näkee ja mitä ei näe, ja tämä toimii Saunassa oikein mallikkaasti. Psykologista kerrontaa Annilla käyttää loistavasti hyväkseen ja saa katsojankin välittämään näistä veljeksistä jo alusta alkaen, vaikka kumpikaan ei täysin puhdas olekkaan.
Saunan tarina alkaa toimivasti, mutta reilun puolenvälin paikkeilla juoni hukkaa parissa kohdassa langan/ytimen. Loppua kohden Annila saa jälleen tarinasta hyvin kiinni. Onnistuneesti kuitenkin tarinassa ei lähdetä vääntämään rautalangasta kaikkea, vaan esimerkiksi erikoisen onnistunut lopetus jää kaivamaan mieltä hetkeksi aikaa elokuvan loputtua, ja antaa halun nähdä tämän joskus uudestaankin. Pienestä budjetistään huolimatta Saunan visuaalisuus on erinomaista työtä ja varsinkin Eerikin ja Knutin näyt ovat suorastaan kuin jostain pahimmasta painajaisesta. Ville Virtanen ja Tommi Eronen suoriutuvat veljesten rooleista erinomaisesti – heidän tuskansa ja pelkonsa voi tuntea aidosti.
Kokonaisuutena Sauna on pienistä puitteistaan huolimatta onnistunut psygologinen-kauhu/draama ja mukavan raikas Suomielokuva. Tässä saunassa ei järjestetä sauna-iltoja, vaan aivan jotain muita iltoja.
