On aika sanaton olo, kun otan Phone Booth-DVD:n soittimesta ulos. Kyseessä oli tähänastisen elämäni suurin positiivinen yllätys elokuvien saralla (tästä positiivisemmaksi voi pistää vain Lahdessa ja maastohiihdon parissa). En toki ollut kuullut Phone Boothista juuri mitään pahaa, mutta reilu tunti leffaa yhden puhelinkopin ja kauniskasvo Colin Farrellin parissa ei vain kuulosta hyvältä. Onneksi olin totaalisen väärässä.
Joel Schumacher on onnistunut luomaan trilleriinsä asetelman, joka vie mukanaan, eikä päästä irti otteestaan (voi sitä onnetonta, joka olisi tullut häiritsemään ratkaisuhetkillä minua). Tämä on hienoa jo siksi, että miehen aikaisemmat tuotokset eivät ole herättäneet sitten minkäänlaista mielihyvää tai tuntoja. Nyt tapahtunut repäisy olikin mainio parannus, ja mielenkiintoista käännettä seuraa aina toinen.
Stu Shepard (Farrell) on pikkujehu, joka järjestelee pikku julkimoiden asioita kuntoon. Tai oikeastaan hän lähinnä keskittyy oman napansa ympärille, ja kusee asiakkaitaan silmään sen minkä kerkeää. Samalla naimisissa oleva mies yrittää vokotella kaunista asiakastaan (Katie Holmes) sänkyyn, ja soittelee tälle joka päivä sivukujan puhelinkopista.
Aivan! Arvasittekin aivan oikein, jos ajattelitte, että juuri tuon em. puhelinkopin ympärille tapahtumat sijoittuvat. ”Se on hassua kuinka ihmisen on pakko vastata soivaan puhelimeen” pohtii kertojaääni, ja Stun nostaessa luurin kaikkien aikojen tuskallisin puhelu alkaa. Edessä on taistelu hullun moraalimurhaajan, Stun, tämän läheisten ja lopulta sattumankaupalla paikalle eksyneiden kesken. Kukaan ei tiedä kenenkään motiiveja, ja kaikki ratkaisut tuntuvat perustuvan oletuksiin.
Colin Farrell on elokuvan kantava voima. Yllättävää miten äijä taipuukin rooliin näin suurella sydämellä, ja vetää joka tuskanhenkäyksen mainiosti. Siirtyminen itsekeskeisen kusipään roolista uhrin asemaan hoituu täydellisesti. Naisväelle Holmes & Mitchell jää statistin osa, Forest Whitaker sen sijaan haastaa Farrellin hienosti huolestuneen poliisin osassaan. Hauska yksityiskohta muuten on se, että puhelimesta kuuluva ääni on itse 24-mies K. Sutherlandin (vaan kuka on oikea murhaaja?).
Phone Booth on tiivis pikkutrilleri, ja se pelailee tuiki tavallisilla kaduntallaajan korteilla. Puhelinkopista tulee pätsi, ja kadusta uhrialttari, mutta mitä tulee ahneesta miehestä? Ahneella sanotaan olevan paskainen loppu, mutta entä kun vastustaja on julma moraalimurhaaja, ja normaalit trillerielementit mullistuvat pariinkin otteeseen? Suosittelen katsomista, niin tuokin selviää, mutta sulkekaa hyvät ihmiset puhelimenne katselun ajaksi. Se voi vaikka soida…
