Tämä elokuva aikoinaan ajoi ihmisiä ulos elokuvateattereista, koska sen vaikutus oli monikerroksinen. Päällimmäinen syy oli sen pelottavuus mitä ei ihmettele kukaan, paitsi nykypäivien sukupolvien edustajat, jotka nauravat sille. Kun elokuvaa katsoo tänä päivänä sen ensimmäisen kerran, voi varmasti kuvitella miltä 70-luvulla tuntui kun elokuvien ystävät joutuivat kylmään kyytiin.
Tarina alkaa Irakista, jossa ikääntynyt manaaja Lankester Merrin saa karmean tunteen siitä, että paha henki, jonka hän on kohdannut aiemmin tekee paluuta. Georgetownissa näyttelijän uraa edustava Chris Macneil tekee tunteellista työtä uuden projektin parissa ja samalla näemme uskonsa menettäneen Isä Karrasin sekä tarinan keskiössä olevan Chrisin tyttären, Reganin. Regan on käyttäytynyt omituisesti sopertaen kirosanoja, puhuen synkkiä asioita ja kotona tapahtuu asioita, joita ei osata selittää. Eikä Reganinkaan tilaan ole lääketieteellisesti mitään vastausta. Mutta kun tytön silmät vihertävät, ilma muuttuu hyisen kylmäksi, tavaroita lentelee, sänky tärisee, kasvoja koristaa ruoskaniskujen arvet ja neidin ääni on karhea, tajuaa sen, että Merrinin kauan sitten päihittämä vihollinen on riivannut tytön ja pitää taloa leikkikenttänään. Ainoa tapaa päihittää demoni on manaus, jonka suorittamiseen Isä Karras hakee lupaa, mutta yksin tämä ei joudu pahaa kohtaamaan, sillä Lankaster saapuu Georgetowniin itsevarmuudella lähettämään pahuksen tiehensä uudestaan. Harhainen ja heikko pappi Karras auttaa mestaria ja kuuntelee tämän ohjeita samalla miettien, onko hänen uskonsa menettäminen ollut turhaa. Sillä riivatun tytön pelastusoperaatiota seuratessaan hän on sekä huoneessa hengittävän pahan sekä omien demoniensa armoilla. Ja kauhuelokuvasta kun on puhe – ja hyvästä sellaisesta – ei loppuratkaisu ole 100% iloinen.
Manaaja on yksi niistä elokuvista, joka todistaa miten elokuvia pitäisi tehdä. Jos tämä kulttifilmi tehtäisiin uudestaan tänä päivänä, saattaisi moderni versio olla tuttua CGI-mössöä, joka ajaisi katsojan kokemaan alkuperäisen teoksen. Kirjaan perustuvasta elokuvasta on tekeillä myös tv-sarja, joten saa nähdä onnistuuko tarina tänä päivänä saamaan katsojansa koukkuun ja takaamaan unettomia öitä.
Manaaja on ilman epäilystäkään pelottavin ja parhain kertomus hyvän ja pahan kamppailusta uskonnollisissa merkeissä, ja omasta mielestäni Renny Harlinin ohjaama esiosa Manaaja: Alku sekä jatko-osaksi tarkoitetun kirjan pohjalta tehty jatko-osa Manaaja III (Legion) ovat ne kaksi leffaa, jotka muodostavat tästä oivan trilogian, jonka jokaisen tulisi kokea edes kerran.
