Kun Pianisti saapui leffateattereihin, niin luulin, että se olisi jokin yli-imelä rakkauselokuva. Nimi johti harhaan, ja onneksi Pianisti paljastuikin yhdeksi kaikkein aikojen tai ainakin tämän vuosituhannen hienoimmaksi elokuvaksi ja loistavaksi ajankuvaukseksi. Juutalaisvainot itsekin kokenut ohjaaja Roman Polanski tuntee tuon ajan hyvin. Elokuvan eräät kohtaukset on toteutettu Polanskin muistikuvien mukaan, ja ohjaaja itsekin järkyttyi erästä oman elokuvansa kohtaa. Tunnelman Polanski osaa luoda. Yleistä fiilistä luo kylmänsininen väri, joka tekee vaikka raunioista kuin taidemaalauksen ruudulle. Pelkkä teknisesti loistava suoritus Pianisti ei ole, vaan suorastaan mahtava selviytymistarina, jota katsojakin elää reilun parin tunnin ajan. Jos aihe ei olisi niin rankka, voisi tätä kutsua seikkailuelokuvaksi.
Musiikki on leffan nimestäkin päätelleen Pianistin kakkosaihe heti juutalaisvainojen jälkeen. Päähenkilön suurin intohimo on pianonsoitto, joka voi pelastaa hänet ankeasta ajasta. Jos joku ei vielä tiennyt, niin Pianisti perustuu tositapahtumiin. Tämä Wladyslaw Szpilman (kuollut vuonna 2000) on oikeasti ollut olemassa ja kirjoittanut kirjan elämästään.
Usein asetetaan vastakkain kaksi samassa aihepiirissä liikkuvaa tunnetuinta elokuvaa, Schindlerin lista ja Pianisti. Kyseessä on kaksi erilaista elokuvaa, mutta jos parempi pitäisi valita, niin kallistuisin enemmän Pianistin puoleen. Yhden miehen matka läpi sodan iskee paremmin, kun ollaan keskitytty enimmäkseen yhteen henkilöön. Silti sivuroolit eivät jää mitenkään torsoiksi.
Jenkkileffoissahan ja joissakin muissa sotaa käsittelevissä kuvauksissa on tyypillistä propaganda. Tähän kuoppaan Pianisti ei lankea. Natsit ovat toki enimmäkseen pahoja, mutta saattaa näiden raakalaisten joukosta löytyä myöskin inhimillisiä persoonia. Kumpaakaan osapuolta ei yritetä mustamaalata, eikä Daavidin tähteä kantavien kärsimyksiä ylidramatisoida, mutta ei myöskään vähätellä. Kun on sota, niin totta kai aseitakin käytetään ja pommeja räjäytellään. Harvat taistelukohtaukset on toteutettu sekä kuvauksen että äänityksen puolesta loistavasti. Rakennusten välissä kaikuu, liekinheittimen liekit polttavat melkein kotisohvankin ja rauniot paukkuvat kranaattien voimasta.
Jokainen ihminen, joka Pianistia on ollut tekemässä kameran edessä tai sen takana, kantaa kortensa kekoon niin hyvin, että elokuva on viimeistäkin yksityiskohtaa myöden tehty kunnioituksella ja paneutuneisuudella aiheeseen. Superlatiiveja on siis täysin turha säästellä Pianistista puhuttaessa.
nimimerkki: Viisas
