Pätevä esimerkki kunnollisesta kummitustarinasta.

21.4.2003 11:22

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Poltergeist
Valmistusvuosi:1982
Pituus:114 min

Digitaalisia örkkejä tunkee nykyään joka tuutista, ne kansoittavat niin valkokankaat kuin TV-ruudutkin. Onkin erittäin virkistävää saada käsiinsä enemmän tai vähemmän klassikko ajalta, jolloin tietokonegrafiikan huippua ei ihan vielä edustanut Commodore 64.

Otetaanpa klassinen kummituselokuvan kaava: vanha tomuinen kartano, jossain kaukana asutuksesta, yksinäinen taloonmuuttaja tai ehkä kaksi. Kaikki valmiina? Hyvä. Käännetäänpä koko kaava ylösalaisin-niin Poltergeist todella tekee.

Leffa keskittyy Freelingin perheeseen joka asuu tavallisessa talossa tavallisella esikaupunkialueella. Perheessäkään ei ole mitään kummallista: äiti, isä, kolme lasta, koira ja undulaatti. Myönnetään että perusasetelma jotenkin kristallisoi amerikkalaista ideaalia, mutta kaikessa tavallisuudessaan tarjoaa myös suomalaisille oivan samaistumiskohteen.

Kaikki alkaa vähitellen. Lasit hajoavat, lusikat vääntyvät, undulaatti sanoo työsopimuksen irti, tuolit liikkuvat itsekseen… Tempoa ja jännitystä lisätään vähitellen ja sopivissa ryöpsäyksissä: tapahtumat huipentuvat ja alkaa suvantovaihe joka jälleen huipentuu. Leffa noudattaakin melko tarkasti 3:n näytöksen kaavaa.

Välttämättä Poltergeist ei tarjoa säväyksiä nykyiseen efektiryöpytykseen tottuneille mutta varmasti paikkaa sen niin tarinalla kuin roolisuorituksillaankin. 20 vuotta myöhemminkin efektit loistavat edelleen ja niissä on herkullisen orgaaninen käsityön tuntu-ja käsityötähän ne ovat aina yläkerran haamusta loppukohtauksen upeaan monsteriin.

Kaiken kaikkiaan Poltergeist on pätevä esimerkki kunnollisesta kummitustarinasta. Kokemuksen kruunaa Jerry Goldsmithin päätähuimaava musiikki. Mielenkiintoisin seikka on elokuvan ohjaaja: Tobe Hooper on ohjaajaksi merkitty, mutta tuottajana toiminut Steven Spielberg viihtyi kuvauspaikalla koko kuvausten ajan ja päätti mm. kuvasommittelusta Hooperin keskittyessä ”vain” henkilöohjaukseen. Spielberg myös vastasi kokokaan leffan leikkauksesta. Paljolti leffaa pidetäänkin Spielbergin ”näkymättömänä” työnä.

Jos melkein vastaavaan miljööseen sijoittuva saman ajan tuotos E.T. vetää imelyysmittarin punaiselle, kannattaa tuupata Poltergeist sisään ja katsoa kuinka perusperheeltä vedetään matto alta ja nauretaan ilkeästi päälle.

Ja vinkki kaikille Star Wars-faneille: kun lastenhuoneessa on kaikki mullin mallin ja vähintäänkin heikun keikun, pitäkääpä korvanne auki!

nimimerkki: Miksuboy

Arvosteltu: 21.04.2003

Lisää luettavaa