Charlie Chaplinia pidetään oikeutetusti (elokuva)historiallisesti merkittävänä nerona, joka elokuvillaan on ehkä syvimmin ilmaissut ihmisyyttä, inhimillistä elämää, ja ennen kaikkea tunteitamme kuorruttaen kaiken komedialla. Kultakuume on ohjaajan/näyttelijän mestariteoksista se, joka käsittelee aina vain ajankohtaisempaa teemaa, köyhyyttä.
Juoni on yksinkertaisen toimiva. Kulkuri (Charles Chaplin) lähtee muiden mukana Alaskaan etsimään kultaa. Mökissä syntyy ongelmia kahden hepun, Larsenin (Tom Murray) ja Big Jimin (Mack Swain) kanssa ja kaupungissa kulkuri ihastuu Georgiaan (Georgia Hale).
Kultakuume on valtavan upea mykkäelokuva, mestariteos, joka ilman ääntä kykenee herättämään katsojassa hyvin voimakkaita tunteita. Elokuva on aiheeltaan äärimmäisen rankka, mutta Chaplin ottaa jälleen kevyen asenteen ja pistää katsojat murehtimisen sijaan nauramaan. Näin hän tavallaan luo ongelmistamme naurettavuuksia, jotka naurettavan helposti olisivat myös korjattavissa. Ruokaa ja asuntoja kun ei tässä maailmassa jaeta tasapuolisesti.
Elokuvaan mahtuu monta klassisen legendaarista kohtausta, joista sämpylätanssi ja kengän syöminen ovat kenties ne muistettavimmat. Kulkuri on niin nälissään, että päättää nauttia kengän, vaikka idioottikin tietää, ettei ratkaisu ole toimiva. Tässä on hyvä esimerkki pelkästä kohtauksesta, jossa hauskuuteen kätketty satiiri jää komiikan alle. Miten nerokas ja pureva ilmaisukeino, johon ei monikaan pysty.
Kultakuume on aihepiiriään myöten ajaton klassikko, jossa ei kuitenkaan edetä niin nopeasti kuin esimerkiksi Nykyajassa, vaan tapahtumat sijoittuvat suurilta osin mökkiin. Siellä ollaan niin nälissään, että luullaan toista jopa kanaksi. Chaplin on tuttuun tapaan roolissaan mykistävän mestarillinen. Sivuosanäyttelijöistä mm. Mack Swain on sujuva, samoin Georgia Hale leffan naishenkilönä. Georgia tuo hahmona mukaan syvyyttä ja hänen ilmaannuttua juonikin hieman monimutkaistuu rakkauden astuessa kuvaan. Jälleen kulkuri kokee kaiken kurjuuden keskellä iloa löydettyään ihastuksen kohteen, joten optimismilla on myös vahva asema, eikä katsojan tarvitse jäädä murehtimaan.
Miljöönä Alaskan lumiset maat tarjoavat eristäytymistä yhteiskunnasta, vaikka nähtävästi siellä ainakin yksi kylä on. Chaplinin tarkoitus on varmasti ollut korostaa köyhyyttä ja ankeutta laittamalla päähenkilöt keskelle ei mitään, vailla ruokaa, vailla puhelimia. Ratkaisu on hyvin toimiva synkkyyttä korostamaan ja miljöönä Alaska tuo vaihtelua perinteisiin katukuviin, jonne Chaplin yleensä kulkurinsa asettaa.
Kaiken kaikkiaan Kultakuume on ajaton, yli 80 vuotta vanha mestariteos, joka jokaisen tulisi nähdä sen vaikuttavuuden ja mielikuvituksellisuutensa vuoksi. Samasta teemasta ei parempaa elokuvataidetta ole tehty kenties koskaan, mikä on paljon sanottu. Chaplin nyt vain osaa ymmärtää ihmistä erittäin hyvin. On hyvin ymmärrettävää, miksi hän halusi itsensä muistettavan juuri tästä teoksesta. Emme näet saa koskaan unohtaa, että vaikka meillä olisi kaikki hienosti, niin on maailma pullollaan köyhiä ja varattomia, joille pienikin apu voi olla tavattoman suuri. Pieninkin ihminen on suuri ja äärimmäisen tärkeä, osoittaa Chaplin ikimuistoisesti.
