Kaksi ihmistä muuttavat samaan rakennukseen, samana päivänä. Muuttohässäkässä tavarat eksyilevät vääriin asuntoihin, ja näin naapurit, tyylikäs herra Chan (Tony Leung) ja viehättävä rouva Chow (Maggie Cheung) törmäävät toisiinsa ensimmäistä kertaa. Molemmat ovat naimisissa, mutta molempien avioliitoissa tapahtuu jotain muuton jälkeen. Tämä alkuasetelma toimii juonellisena kipinänä arvostetun hongkongilaisohjaaja Wong Kar-Wain kauniisti englanniksi nimetyssä elokuvassa In The Mood For Love.
Tarinan vähäelkeinen juoni avautuu hitaasti katsojalle, eikä mitään tarjota hopealautasella. Käännekohtia on muutama, mutta vaatii pitkäjänteisyyttä ja tarkkasilmäisyyttä jotta niiden fiksun esittelytyylin hoksaa kunnolla. Kohtaukset kuvataan rauhallisella tempolla, ja Christopher Doylen mestarillisesti hallittu kamera liukuu Tony Leungin ja Maggie Cheungin hahmojen ympärillä kuin sivustakatsoja, yrittäen ymmärtää elkeistään ja olemuksistaan heidän sisäisempiä tunteitaan, onnistuen siinä kuitenkin vain puolittain. Tuntuu aivan siltä kuin Wong Kar-wai ei haluaisi paljastaa kaikkea mitä pääparin välillä oikeasti tapahtuu; aivan kuin suhde olisi oikeasti yksityinen asia parin välillä, johon ulkopuolisella katsojalla ei ole asiaa.
Leung ja Cheung ovat ylivetoja rooleissaan. Elokuvan alussa turhautuneisuus ja yksinäisyys paistavat molempien elkeistä; miehen vaimo tekee töitä yömyöhäiseen, ja naisen aviomies on säännöllisesti työmatkoilla. Nainen hakee lohtua elokuvissa käynneillä, ja mies polttaa paljon. Puolisojen naamoja ei näytetä elokuvan aikana kertaakaan; he eivät ole ikinä siellä. Myöhemmin päähenkilöhahmot yrittävät ymmärtää syyt aviopuolisojensa syrjähyppyihin, ja hakevat lohtua ja tukea toisistaan. Hieman tahattomastikin he ajautuvat roolileikittelyyn, jonka avulla he tulkitsevat syrjähyppyä puolisojensa näkökannasta. Pari ystävystyy, mutta herra Chanin ja rouva Cheuwin tahdonvoimat eivät taida riittää tämän rajan pitämiseen. Tarinan edetessä tapaamiset muuttuvat läheisemmiksi; hymyt alkavat irtoilemaan parin suupielistä, ja kosketuksetkin muuttuvat lämpimimmiksi. Rakkauden merkit alkavat olla ilmassa, mutta pystyvätkö Chan ja Cheuw oikeasti päästämään avioelämistään irti? Pohjautuuko heidän suhde vain yksinäisyyden välttelyyn tai aviottoman elämän kaipuuseen?
Tapahtumapaikkana toimii 60-luvun Hong Kong. Suhtautuminen ja avioliittoon ja rakkauden käsitteeseen on varmasti ollut paljon poikkeavampaa verrattuna esimerkiksi nykypäivän länsimaalaiseen kulttuuriin. Aviorikokseen ei suhtauduta yliampuvasti, vaan kipu tuntuu sykkivän pintaa syvemmällä. Deiteillä ei puhuta paljon, mutta vastapuoli tuntuu kuitenkin ymmärtävän toisen tunteet. Painotetut värit (sekä Maggie Cheungin hauskat vaatetukset) luovat erehtymättömästi tunnelman 40 vuoden takaisesta miljööstä. Kauniin ilmapiirin nitoo yhteen vahva ja tunnelmallinen musiikki, jota käytetään säästeliäästi mutta sulavasti.
In The Mood For Love oli vaikea, mutta palkitseva elokuva, ja ennen kaikkea suurta näyttelijöiden, kameratyöskentelyn ja ohjauksen juhlaa. Voi hyvinkin olla, että tämä vaatii monilta useampia katselukertoja sen nerokkuuden avautumiseen. Itse odotin suuria tunteita käsittelevän romanttisen draaman, mutta loppujen lopuksi kyseessä ei ollutkaan elokuva rakkaudesta, vain sen kaipuusta. Pääparin lyöttäytymistä yhteen odottaa innolla loppua kohden, mutta turhaan. Loppukohtaus Kambodzassa on täydellinen; mies kuiskaa hiljaisen salaisuuden reikään kivessä, ja lopulta peittää reiän savella. Mitä hän mahtoi sanoakaan; se jää täysin katsojan oman tulkinnan varaan.
nimimerkki: SpaceCadet1
