Einonista (David Thewlis) tuli kuningas kapinan myötä ja lohikäärme (Sir Sean Connery) pelasti hänen henkensä jakamalla sydämensä. Valitettavasti Einonista tuli ilkeä ja julma sortaja jota opettanut ritari Bowen (Dennis Quaid) pettyi ja vannoi rupeavansa lohikäärmeenmetsästäjäksi. Vuosia myöhemmin Bowen ja lohikäärme kohtaavat uudelleen ja luovat pienen rahanansaitsemisjuonen, mutta se ei riitä, sillä Einonin tyrannia on kukistettava. Bowenin ja tähtikuvion mukaan nimeä Draco kantavan lohikäärmeen lisäksi mukana on veli Gilbert (Pete Postlethwaite) ja Kara (Dina Meyer) joka todistaa olevansa kova luu kaikilla mittapuilla.
Rob Cohenin ohjaama fantasiaelokuva käynnistyy ehkä hitaasti ja tuntuu aluksi hieman kömpelöltä, mutta moiset nikotukset kuitenkin putoavat kyydistä nopeasti varsinaisen tarinan käynnistyessä. Mukana on paitsi varsin autenttinen miljöö myös tehokasta tunnelmanluontia ja itse nimiolento on ilmeikäästi toteutettu.
Dennis Quaidin tulkinnassa pettynyt ja katkeroitunut idealisti löytää ihanteidensa taustalla olevan rohkeuden ja omaksuu johtajuuden. Lisäksi hän on kova ja viekas taistelija joka ei anna sankaruustoiveiden sumentaa ajattelukykyään. Sir Sean Conneryn jauhava schkottilaischakschentti vaatii hieman totuttelua, mutta muinaiselle ja asianmukaisen ylväälle lohikäärmeelle joka lisäksi on viimeinen lajiaan se on juuri sopiva ja kahden verivihollisen välisen suhteen kehittyminen on luontevaa, joskin kunnia pitää antaa juurikin erinomaisille näyttelijöille.
Pete Postlethwaite ja Dina Meyer Bowenille ehdottoman tärkeinä apureina eivät myöskään jää pelkkien statistien rooleja täyttämään. Postlethwaite on ajoittain suorastaan hykerryttävän kömpelö, mutta ehdottoman pätevä veli Gilbert ja Dina Meyerin raivokas suoritus kiivasluonteisena Karana ei jää pelkäksi kaunistukseksi vaan on kalloja halkovia kirveitä taidokkaasti käyttävä tappelupukari.
David Thewlisin olemus on mitä täydellisin kierolle, pahalle ja kaikkea muuta kuin karismaattiselle pahikselle joka satunnaisien kidutusten ja murhien lisäksi on röyhkeän yli-itsevarma. Einon on absoluuttisen paha eikä sitä vaikutelmaa pehmennetä henkilökohtaisella tyylillä. Thewlis revittelee olan takaa ja luo sadistisen, vastenmielisen pahiksen joka on jyrkkä vastakohta pettyneelle, mutta lopulta sankarilliselle Bowenille.
Erityisenä sivupiirteenä hahmogalleriasta voi sanoa että yksikään hyviksien tärkeästä nelikosta ei ole koko aikaa koomisena piristeenä. Pellepallo siirtyy hahmolta toiselle kunnes kaikista on tehty pilaa ja sitten tarina siirtyy vakavalle toimintavaihteelle.
Rob Cohen osuu maaliin, mutta ei napakymppiin. Lopputulos on hauska, dramaattisesti toimiva ja teknisesti onnistunut fantasiaelokuva. Erinomaiset näyttelijäsuoritukset kruunaavat kokonaisuuden. Useita katsomisia kestävä seikkailu ja sellaisena kevyt ja maukas välipalaelokuva, mikä kuitenkin jättää miellyttävän ja pitkäkestoisen jälkimaun.
