”It will cost you sweat and tears, and perhaps… a little blood.”
Vuonna 1921 Friedrich Wilhelm Murnau päätti tehdä elokuvan Bram Stokerin romaanista Dracula. Elokuva sai nimekseen Nosferatu, ja sitä kuvattiin ympäri Eurooppaa. Tekijänoikeuskiistojen takia suurin osa Nosferatun kopioista tuhottiin, mutta ainakin yksi kopio säilyi, ja niinpä voimmekin katsella tätä mykän elokuvan merkkiteosta vielä nykyäänkin.
Nuori kiinteistönvälittäjä Thomas Hutter lähtee Transylvaniaan myymään taloa eriskummalliselle kreivi Orlockille (Nosferatu). Orlock puree Hutteria ja lähtee kohti Wisborgia Hutter perässään. Kumpi ehtii ensin Wisborgiin? Hutter varoittamaan kaupunkia uhkaavasta vaarasta vaiko Orlock alistamaan sen valtaansa?
Nosferatu ei täysin mukaile kirjaa, mutta Orlockin hahmo on kaikista Dracula-hahmoista lähinnä Stokerin kuvausta; rottamainen, pitkäkorvainen vampyyri talttahampaineen ja pitkine kynsineen. Orlock on pelottavampi hahmo kuin yksikään uusista kreiveistä; Orlock ei ole romanttinen tai seksikäs hahmo.
Nosferatu on hidastempoinen elokuva, mutta toisin kuin Tod Browningin Draculassa, tarina ei hidastu saati pysähdy missään kohtaa. Upeat maisemat, hyvä juoni ja hienot, lahoavat tilat Orlockin linnassa sekä hyvät näyttelijät ovat tämän elokuvan valttikortteja. Nosferatu on hieno osoitus mykän elokuvan suuruudesta, ja se on vielä nykyäänkin yksi arvostetuimmista elokuvista kautta aikojen, eikä suotta. Fritz Arno Wagnerin kuvaus on loistokasta, ja yhdistettynä Murnaun ohjaukseen ja Albin Graun lavastukseen ja puvustukseen, nämä seikat luovat täydellisen kauhuelokuvan.
Briteissä julkaistu Eureka videon 2 levyn Special Edition on luultavasti paras julkaisu Nosferatusta, vaikka Art zoydin ääniraita onnistuu joissain kohtauksissa pilaamaan tunnelman. Mutta kuva on masteroitu hyvin ja Art zoydin karmea ääniraita toistuu selkeästi. Extrapuolella Eureka video on tehnyt hyvää työtä: parista dokumentista löytyy kohtalaisesti triviatietoa elokuvasta ja tekstitiedostot valaisevat vampyyien historiaa ja Nosferatun historiaa. Mutta ehdottomasti paras lisämateriaali on kommenttiraita, jonka kommentoija jää anonyymiksi.
Nosferatu on erinomainen kauhuelokuva, joka ei ole enää pelottava, mutta se on silti erinomainen osoitus mykän elokuvan laadusta. Lissi Eureka videon julkaisu loistaa kaikilla muilla osa-alueilla, paitsi ääniraitojen osalta. Vaikka Art zoyd on karmeaa kuultavaa, niin voihan mykkäelokuvaa aina katsoa ilman ääntä.
nimimerkki: pasa
