Humphrey Bogart oli ennen aloittamaani kaahlausta hänen leffojensa läpi hyvin mystinen hahmo. Tiesin heebon olemassa olosta ja siitä, että hän oli kuulemma todella hyvä näyttelijä, mutta en ollut nähnyt vielä kuin Afrikan Kuningattaren ja en kehuisi sitä nyt niinkään parhaaksi. Eksyin kerran jääkarhunmetsästysmatkalla kirjastoon ja kouraan tarttui Casablanca. Eli rakkaustarinoista ihanin. Katsoin, enkä voi kehua sitäkään parhaaksi. Sitten muistin erään ”kolleegan” maininneen Bogartin dekkarileffat, joissa paukutellaan revolvereilla. No äxön kelpaa aina ja mammuttikyydillä pääsin kirjastoon. Kun täällä Siperian laidoilla nyt asun.
Sam Spade(Humphrey Bogart) on kyyninen, tavallinen ja aika ahne yksityisetsiväfirmaa pitävä heppu. Hänellä on toverina toinenkin etsivä ja siinä he raapivat elantoaan jotenkuten. Eräänä päivänä puljuun marssii nainen, jolla on outo menneisyys ja vielä oudompi sukunimi(Mary Astor) joka palkkaa heidät. Spaden sydän lyö kaksi kertaa tyhjää ja hän tarttuu työhön kiinni. Nainen käskee etsivät seuraamaan erästä miestä. Kaikki sujuu ihan hyvin kunnes tapahtuu jotain odottamatonta ja sitten alkaa huima selkäänpuukotusten sarja ja mahtavien hahmojen esittely ja kaikilla on yksi päämäärä. Etsiä Maltan Haukka.
”-Heavy. What is it?”
”-The, uh, stuff that dreams are made of.”
Elokuvan alku tarjoaa huomattavan määrän tietoa tästä todellisuudessa olevasta haukasta. Kyseessä on siis kullattu haukan muotoinen patsas, jossa on jalokiviä. Ei ihme, että se saa päät pyörälle. Tämä elokuva antaa myös kaikille myöhemmille dekkareilla kaikki klisheet. Pikkutuhma sihteeri, niljakas pikkuroisto, mystinen nainen ja tietenkin joku mahtipontinen rikollispomo. Näitä hahmoja löytää jokaikisesta dekkarista aina tähän päivään saakka. Tämä elokuva on ollut uranuurtaja niin hienoilla näyttelijöillään kuin hienolla ohjauksellaankin. Leffa tarjoaa myös ilahduttavan paljon toimintaa. Revolverit pidetään aina esillä ja aseeton yrittää sanansäilällä jotenkin taivuttaa tilanteen omaksi edukseen.
Vasta 40-vuotiaana kankaalla läpimurtona tehnyt Bogart oli jo siis jo kypsässä ”Bond” iässä tätä tehdessä. Hän todellakin on hyvä näyttelijä. Ihmeen ilmeetöntä naamaa hän pitää, mutta tuo kuvastaa hyvin sitä tunteettomuutta. Mary Astor taas on niitä ”kilttejä tyttöjä” joita paha maailma on kohdellut kaltoin. Peter Lorre, joka mielestäni on pätkän paras näyttelijä on pienikokoinen ja häijy pomon oikea käsi ja hyvin sivistynyt myös. On se muuten mukavaa nähdä miten ongelmat selvitetään vanhoissa filmeissä puhumalla… tosin toinen osapuoli uhkaa aseella.
Humphrey Bogart kuolikin aivan liian nuorena. No tuo nuori tarkoittaa 58-vuotiasta. Silti, jos Sean Connerykin pystyy näyttelemään vielä yli 70-vuotiaana niin kuvitelkaas mitä Bogie olisi voinut tehdä vanhoilla päivillään. No tapahtunutta ei saa tapahtumattomaksi ja jäähän meille käteen mahtava kokoelma leffoja joissa Bogart todella loistaa.
