Vaikka nimestä voisi päätellä elokuvan olevan vähintäänkin kökköä mörkökauhua, niin nimen Dead Girl alta paljastuukin yllättävän karua ja realistista draamaa, hennon voimakkaalla trilleritunteella varustettuna. Koko komeuden on ohjannut sekä käsikirjoittanut yhdysvaltalainen Karen Moncrieff, joka on hyvin pitkälti tuntematon nimi, mutta kun hänen menneisyyttään hieman tutkin, niin onhan leidi näytellyt mm. Päivien viemää -sarjassa ja ohjannut sarjan Mullan alla.
The Dead Girl sisältää lyhyestä kestostaan huolimatta viiden erilaisen ihmisen tarinan, jotka kaikki linkittyvät tasangolta löytyneeseen kuolleen tytön rumiiseen. Elokuvassa kurkistetaan ruumiin löytäjän, kadonnutta siskoaan etsivän tytön, epäonnellisessa avioliitossa elävän vanhan naisen ja epätoivoisesti tytärtään kaipaavan äidin elämiin – ja lopulta myös kuolleen tytön viimeisiin hetkiin.
Siitä huolimatta, että tämänkaltaisia ihmiselämien ketjuttamisleffoja on nähty ennenkin, on idea hyvä ja Moncrieffin käsissä loistavasti toimiva kokonaisuus. Itse en tiennyt edes leffan genreä alun pitäen ja olin yllättynyt siitä miten hyvä draama tämänkaltaisesta – kauhuun sopivasta – aiheesta oltiin saatu revittyä. Vaikka yhteen tarinaan keskitytään vain noin kahdenkymmenenviiden minuutin ajan, niin on uskomatonta miten koskettavia näistä lyhyehköistä pätkistä on saatu. Ja vaikka tarina on pilkottu osiin, se toimii kokonaisuutena juuri täydellisesti ja muodostaa juonestakin mielenkiintoisen. Voidaan siis antaa iso plussa Moncrieffin käsikirjoituksesta ja toinen samanmoinen ohjauksesta.
Allekirjoittanut pitää draamasta kaikkein eniten, kun se on rankassa, realistisessa ja koskettavassa muodossa – kuten Dead Girl- elokuvassa. Asiat esitetään juuri niin kuin ne ovat, eikä mitään ole kaunisteltu. Yleensä jenkkileffoissa turha ylistäminen paistaa häiritsevästi draamaleffoista läpi, mutta tämän kohdalla niin ei päässyt käymään. Ja kun asiaa katsastelee toiselta kantilta, niin leffa ei myöskään käynyt liian rankaksi ja ahdistavaksi vaan onnistuu taiteilemaan juuri siinä sopivan miellyttävässä keskimaastossa. Surumielisen lopun ja pienen loppulaulun jälkeen onkin yllättävän hyvä ja raukea olo.
Sitten päästään osioon, joka viimeistään nostaa Dead Girlin keskitason yläpuolelle, eli näyttelytyöskentelyyn. Kaartista ei löydy Hollywoodin eturivin tähtiä, mutta keltanokkiakaan mukaan ei ole päästetty, vaan suurin piirtein kaikilla näkyvillä näyttelijöillä on Hollywoodissa jo useamman vuoden ura takana. Kaikkia kehumisen arvoisia suorituksia on mahdotonta nostaa esille, koska niiden lukumäärä lähentelee kymmentä, joten valokeilaan bongataan potin räjäyttänyt Brittany Murphy, joka osoittaa muuntautumiskykynsä lastaan hyvin paljon rakastavana narkkariämmänä. Kunnioitus Murphya kohtaan nousi todella paljon ja hänen näyttelylahjansa todella ovat jotain erikoista. Sivuosassa pyörähtää myös Twin Peaks- sarjasta ja Carrie-elokuvasta tuttu Piper Laurie.
Päätä huimaavaa jännitystä tai aivosoluja piiskaavaa juonirakentelua kaipaavat eivät saa tästä trilleristä kaipaamaansa, ja tätä voi oikeastaan väittää puhtaaksi draamaksi. Muutama ilkeän näköinen kohtaus on luotu ruumiin voimalla ja kerrontatapa toki toimii kuten moni trilleri, mutta itse sisältö ei liity kyseiseen genreeseen. Kaikille elämää suuremmasta surudraamasta pitäville tuotosta voi lämpimästi suositella, mutta myös muillekin sillä The Dead Girl on kokonaisuutena hyvinkin laadukas elokuva.
