James Bond, 007 (Sean Connery) jäljittää suurrikollinen Ernst Stavro Blofeldia (Charles Gray) halki maailman käyttäen kovia otteita ja kysyen epäkohteliaasti. Hän saa tehtäväkseen soluttautua kuriirina timanttien salakuljetukseen ja ottaa varsinaisen kuriirin, Peter Franksin (Joe Robinson) paikan kylmänkauniin Tiffany Casen (Jill St. John) seurassa varsinaisen Peter Franksin siirtyessä oikosäärien joukkoon. Samoihin aikoihin kauhuelokuvakelpoinen homopari Mr. Kidd (Putter Smith) ja Mr. Wint (Bruce Glover) tekevät selvää jälkeä operaation jäsenistä sadistisen huumorin säestyksellä. Soppaan liittyy myös erakkomiljardööri Willard Whyte (Jimmy Dean), koko joukko kaksoisolentoja, takaa-ajoja ja juonittelua ja lasersatelliitti minkä tehokkuus johtuukin timanteista.
Sean Conneryn viimeiseksi viralliseksi Bondiksi jäänyt Timantit ovat ikuisia kärsii lukuisista heikkouksista. Teknisen toteutuksen budjetti oli alempi kuin aiemmassa, käsikirjoitus hyppii kuin jalkavaivainen ballerina sähköshokkeja antavassa huoneessa ja Sean Conneryn tympääntynyt asenne näkyy. Vaikka Bond-elokuvat ovatkin väkivaltaisia elokuvia väkivaltaisesta alasta on mukana silti jopa tarpeettoman sadistista väkivaltaa ja kun varsinainen tarina tulee päätökseen on mielessä kaksi vaihtoehtoa: raivostua tai nauraa hervottomasti.
Conneryn jo näkyvä tympääntyneisyys on jo mainittu ja Charles Gray ei ole kovinkaan sovelias Blofeldin rooliin vaikka hahmo onkin superkonna ei sellaisen vaikutelmaa tule. Putter Smith ja Bruce Glover taas tekevät irvokkaan humoristista työnä tappajahomoina joiden morbideissa kommenteissa on hirtehishuumoria. Vaikka Jill St. John ei ulkonäköasioissa kärsi on hahmo suorastaan tarpeeton varsinaiselle tarinalle jonka loikkivaan rytmiin ei pääse kiinni edes siirappiin sekoitetulla syanoakrylaatilla.
Kokonaisuus on harmillisen epätasainen, jopa huono ja kulissien takana olleet vaikeudet heijastuvatkin jokaiseen kuvaan ja jättää huonon jälkimaun paitsi tälle elokuvalle jopa Conneryn itsensä suoritukselle Bondina, vaikka jälkimmäinen on onneksi häipyvä. Niin lähellä kalkkunaa kuin James Bond voi olla.
