Green Lantern on täällä – vapise maailma? DC:n ja Marvelin julkaisemiin sarjakuviin perustuvissa elokuvissa on samaa vikaa kuin originaalituotteissa; ne toistavat samaa (menestys)kaavaa uupumukseen saakka.
Hal Jordan on supersankaritallien rämäpää-osastoa, eli samaa pinnalta kovaa mutta sisältä pehmeää ja haavoittunutta komistussarjaa kuin esim. X-Menien Wolverine. Vihreän lyhdyn nimikkoleffassa Ryan Reynolds lentää Halina huimasti kuin Tom Cruise Top Gunissa aikoinaan. Huimapäisyys uhkaa lennättää miehen jopa työstään, mutta onneksi firman pomon tytär, soma Carol (Lively), jaksaa huolehtia huliviliexästään. Silti Carol jää tarinassa yhtä näkymättömäksi kuin Ihmenelosten Sue Storm.
Mistä Hal sitten saa sen coolin vihreän sotisopansa, joka hänellä on yllään leffan julisteissa? Se ikään kuin tulee kaupan päälle, kun suuri voima valitsee Halin sormuksen- ja vastuunkantajaksi. Jotakin saman suuntaista kuultiin Hämähäkkimiehessä. Hyvää pitäisi puolustaa pahaa vastaan, vaikka sankarin fokus onkin välillä hakusessa. Toisin kuin Peter ”Hämis” Parkerin voima, Halin poweri, mana tms. on peräisin vieraalta planeetalta nimeltä Oa. Pyytämättä ja yllättäen supersankariksi päätynyt pilotti-Hal ei koe itseään Teräsmieheksi, eikä suuntaa öisille kaduille antamaan konnille kovaa kättä kuin Batman. Mutta sitten universumin hämärältä laidalta purjehtii pelkoa aseenaan käyttävä megapahis. Se tahtoo, ettei tälle elokuvalle tule jatko-osaa. Ilahduttavaa kyllä Ryan Reynolds ei ole niin puiseva kuin esim. Ben Affleck oli Daredevilinä, joten ainakaan itse en voi yhtyä megapahiksen linjaan.
Elokuvan käsikirjoitus on se osio, mikä eniten mättää. Kun Green Lanternin erikoisefektit ovat silmäähivelevän nättejä – vaikkakaan eivät mullistavia – toivoisi, että tarina olisi yhtä lailla jotain muuta kuin perjantaipizza tai lauantaikarkki. Taas kerran pahis on ruma ja hyvis kauneusihanteen mukainen, ja kummankin tausta selitetään katsojalle rautalangasta vääntäen. Taas kerran yksi perin amerikkalaismainen taho pyrkii suojelemaan ihan kaikkia. Oan vanhat ja viisaat valtiaat vatvovat isoja asioita kuin kongressin gubet. Ja taas kerran jätetään matkalle sellaisia juonen aukkoja, joita ei edes 3D-lasien takaa voi olla huomaamatta. Miten esimerkiksi selittyy se, että Halin voimasormus, jota pitää ladata ajoittain, ei ala lakkoilla kesken kuluttavan lopputaiston? Onko se ehkä kuitenkin Oan sijasta taottu Applen iPajassa, minkä ansiosta se toimii upeasti jopa pelkästään käyttäjänsä vakaan uskon voimin? Janoan vastausta!
Viihdyttävyydeltään Green Lantern on varmasti ihan hyperkiva sellaisen mielestä, joka ei ole nähnyt kahta useampaa sarjakuva-/ supersankarifilmatisointia. Laityypin suurkuluttajan näkökulmasta leffa on lähinnä kohtalaisen tyydyttävä, kiitos miellyttävän laadukkaan castingin, jouhevan juonenkuljetuksen ja tämän päivän kriteerit täyttävien tehosteiden. 3D:nä Green Lanternia ei silti välttämättä kannata katsoa, sillä tätä tekniikkaa ei ole elokuvassa käytetty kovin luovasti. Se ei tuo mitään lisäarvoa elokuvaan, ellet sitten satu asumaan paikassa, jossa valosaaste estää ihailemasta tähtitaivasta. Niin tai näin, leffan äärestä ei kannata karata turhan aikaisin aitoa taivasta pällistelemään. Kuten mm. Iron Manissa, tässäkin elokuvassa tapahtuu vielä lopputekstien jälkeen.
