Spielbergin realistisimpiin, synkimpiin, koskettavampiin ja karuimpiin elokuviin kuuluu vuonna 1993 valmistunut Schindlerin lista. Elokuva siis kertoo tarinan saksalaisesta Oskar Schindleristä, joka holokaustin aikana pelasti juutalaisia palkkaamalla heitä omaan firmaansa.
Kaikkien aikojen parhaaksi holokausti-kuvaukseksi en Schindlerin listaa nostaisi, mutta aika vaikuttava elokuva on kuitenkin kyseessä. Muutama aika raju kohtaus on mukana, mikä tuo lisää koskettavuutta. Spielberg on luottanut tällä kertaa enemmän pahuuden tuomaan itkuun kuin turhaan sentimentaalisuuden luomaan tekosuruun. Pituutta on muutama minuutti liikaa ja elokuvallinen rakenne välilä horjuu, mutta kyllä Spielbergin pisteet ovat tässä paljon enemmän plussalla kuin miinuksella. Lopussa on pitänyt laittaa hieman sentimentaalisuutta mukaan, mutta se ei nyt häiritse, sillä juutalaisvainot on yksi ihmismielen kieroimmista tuotteista, minkä vuoksi on syyttäkin hieman vetistellä.
Mustavalkoinen ulkokuori tuo leffaan dokumentaarisen tyylin ja tekninen toteutus on taas kerran sitä luotettavaa Spielberg-laatua. Leffassa on rautaisia kohtauksia, jotka kaikessa koruttomuudessaan kuuluvat Spielbergin uran parhaimmistoon. Kyseiseen ihmisoikeusrikkomukseen ja muihin holokausti-kuvauksiin tutustuneena voi kuitenkin sanoa Schindlerin listan olevan aika kaunisteltu loppuen lopuksi, mikä vie vähän pisteitä muuten hienosta teoksesta. Tuosta ja pienestä paikallaan junnaamisesta huolimatta on Schindlerin lista ehdottomasti paras näistä Spielbergin historiallisista viritelmistä.
Vielä muutama sana näyttelijöistä, jotka hoitavat hommansa kotiin kunnialla. Liam Neeson oli hyvä valinta auttamishaluiseksi, omat heikkoutensa omaavaksi sankarihahmo Oskar Schindleriksi. Omat suosikkiroolisuoritukset ovat kuitenkin Ralph Fiennes kylmäverisenä keskitysleirijohtajana Amon Goethina ja Ben Kingsley yhtenä Schindlerin pelastamana juutalaisena, Isak Sterninä. Myös muut näyttelijät, varsinkin juutalaisroolit vetävät, ansaitsevat kiitosta.
Pienistä vioista ja ylipituudesta huolimatta kannattaa kuitenkin katsastaa tämä epätasaisen ohjaaja-Tepon jykevä elokuvapalanen. Syynä on nimittäin ne upeat kohtaukset, joiden vuoksi elokuvaa voi kutsua hyväksi holokausti-kuvaukseksi. Suosittelen enemmän Polanskin upeata Pianistia ja satuttavaa dokumenttia Yö ja usva.
