Alexander Hartdegen on aikaansa edellä oleva professori, joka tapailee naista nimeltä Emma. Parilla näyttäisi olevat tie auki tähtiin, kunnes eräs roisto täräyttää heidät takaisin maan pinnalle. Ryöväri ampuu Emman ja pakenee. Alexander rakentaa aikakoneen, jotta voisi pelastaa Emman. Tämä kuitenkin epäonnistuu, ja seuraava matka kohdistuu tulevaisuuteen. Alexander haluaa kysyä tulevaisuuden ihmisiltä, miksei voi muuttaa menneisyyttä. Kaikki ei mene kuitenkaan putkeen, ja professori löytääkin itsensä hetken päästä jostain vuoden 800 000 tienoilta, ja seikkailu on valmis.
Leffoissahan se on jo nähty, että mitä tapahtuu, kun mies joutuu pois omasta ajastaan. Useimmiten tästä aiheutuu päätöntä riehumista tulevaisuuden maisemissa. Tämä teos ei ole komedia, ja muutenkin kovin erilainen. Tulevaisuuden maailman ulkonäkö yllätti minut täysin. Olisin odottanut tietokone-efektien sarjatulitusta, mutta tällä kertaa pysyttiin järjen rajoissa. Se tosin rokottaa loogisuutta. Joka tapauksessa piristävä erilaisuus antoi virtaa seurata muuten niin huonoa elokuvaa. Tarina oli saanut piirteensä suurimmaksi osaksi perinteisistä fantasiatarinoista, ja elokuvan laatu on kaksikymmentä vuotta aikaansa jäljessä. Itse arvelin elokuvaa katsoessani sen olevan peräisin 80-luvulta.
Simon Wells, joka pääosin ohjaa amerikkalaisia lastenelokuvia, on saanut aikaan yllättävän viihdyttävän pätkän juuri sen yllättävyyden ja erilaisuuden takia. Jos tuollaisista aineksista olisi tehnyt tavallisen muovimaailmahupailun, ei tulos olisi varmaankaan ollut järin häävi. Näyttelijät ovat mitäänsanomattomia koko elokuvan ajan. Pääosaa esittävä Guy Pearce ei pääse omalle tasolleen. Myöskään Jeremy Irons ei saa roolistaan mitään irti, vaikka yliluonnollisia kykyjä omaava pääpahis voisi olla todellakin räikeä hahmo.
Aikamatkailussa on aiheena yksi iso ongelma: epäloogisuus. Jos matkaa ajassa taaksepäin, ja tekee menneisyydessä jotain, pitäisi maailman muuttua myös tulevaisuudessa. Sitä ei kuitenkaan useimmissa elokuvissa tapahdu. Otetaanpa vaikka seuraavanlainen skenaario: Olet matkannut ajassa taaksepäin vaikkapa sata vuotta. Kävelet kadulla, kun rekka tulee vastaan. Kapealla tiellä arvioit tilan väärin, ja törmäyksen välttääkseen rekka suistuu tieltä ja ajaa jokeen. Kaikki kyydissä olleet siat hukkuvat. Kyseinen rekka oli tietämättäsi matkalla isoisoisäsi teurastamoon, joka on rahavaikeuksissa. Koska tärkeää sikalastia ei tule, teurastamo menee konkurssiin. Rahan puutteessa isoisoisäsi ei myöskään saakaan lääkkeitä sairaalle pojalleen. Poika, isoisäsi, potkaisee tyhjää. Näin ollen sinuakaan ei pitäisi olla. Silti voit palata turvallisesti nykyaikaan, jossa isoisäsi elää ihan normaalisti.
Loogisena ihmisenä tämä häiritsee minua suunnattomasti, enkä yleisesti ottaen pidä vakavasti otettavista aikamatkailuista. (Komediat ovat tietysti oma aiheensa, eikä niiden tarvitsekaan olla loogisia.) Tässä on kuitenkin kelpo leffa kyseisestä genrestä, joka ei myöskään ole liian pitkä. On silläkin rajansa, jos elokuvan etenemiskyky on ainoa koossa pitävä asia.
Minulle keskinkertainen, mutta syy-seuraus-suhdetta vähemmän ajattelevalle mahdollisesti yllättävänkin positiivinen kokemus.
