Ensimmäinen Mission:Impossible oli Brian De Palman ohjauksessa tehty agenttiseikkailu, joka viihdytti hyvin rakennetulla juonellaan ja muutamalla kekseliäällä kohtauksellaan. Toiminnan puute kuitenkin häiritsi elokuvaa.
Toinen, M:I-2, taas oli juoneltaan selvästi köyhempi, mutta pelastui John Woon ohjamien lopun action-kohtausten ansiosta. En voi siis sanoa nähneeni täysin tyydyttävää M:I -elokuvaa vieläkään. Kolmonenkaan ei kyennyt korjaamaan asiaa, sillä tällä kertaa liikutaan jossakin älykkään ykkösosan ja vauhdikkaan kakkososan välimaastossa. On yritetty löytää se kultainen keskitie, mutta jossakin kohtaa on menty metsään.
Juoni on siis seuraava. Ethan Hunt (Tom Cruise), IMF:n superagentti on siirtynyt kentältä koulutushommiin. Yksi hänen agenteistaan kuitenkin katoaa ja kuolee myöhemmin pahan asekauppiaan, Owen Davianin (Philip Seymour Hoffman) toimesta. Myöhemmin Huntin vaimokin kidnapataan ja tämä joutuu lähtemään hommiin, jälleen kerran ilman IMF:n tukea, mukanaan vain oma tiiminsä.
Näyttelijävalinnat ovat menneet nappiin. Tom Cruise jatkaa elokuvasta toiseen samalla ilmeellään ja selviää loppujen lopuksi aika pienin haavoinkin tapauksesta, eli hänen kohdallaan ei mitään ihmeellistä. Parhaat roolisuoritukset tulevatkin seuraavasti: Philip Seymour Hoffman vetää elokuvan parhaan roolin Davianina ja onnistuu vakuuttamaan tunteettomana hirviönä, Laurence Fishburne pystyy myös tekemään vankkaa työtä IMF:n johtajana. Ving Rhames on aina ollut M:I -elokuvien näyttelijäkaartin parhaimmistoa superhakkeri Lutherina, eikä petä nytkään. Näin hyvillä suorituksilla elokuvasta pitäisi siis automaattisesti muotoutua hyvä.
Mutta niin ei käy, ja syy on selvä: Cruise! Hänen hahmoaan tungetaan kuvaan jatkuvasti, eikä käsikirjoittajillakaan näytä oikeastaan käyneen edes mielessä, että nämä muut hahmothan ovat oikeastaan paljon kiinnostavampia. Näihin nähden Cruiseri siis saakin kohtuuttomasti kuva-aikaa, vaikka päähenkilö onkin. Itse olisin leikannut hänen roolistaan joitakin kohtia pois. Myöskään J.J. Abramsin ohjaus ei pysty kantamaan elokuvan loppuun asti parhaimmillaan, sillä kuten Brian De Palma ja John Woo aiemmissa elokuvissa, hänkään ei pysty saamaan kokonaisuutta kauniiseen kasaan, vaan joissakin kohtauksissa alittaa riman selkeästi ja joissakin taas ylittää sen kirkkaasti. Esimerkiksi jotkin vauhdikkaat toimintakohtaukset kärsivät nopeista leikkauksistaan, jotka tekevät kuvasta levottoman ja epäselvän. Tulee mieleen Abramsin scifi-elokuva, Cloverfield, joka kuvattiin kokonaan käsikameralla häiritsevyyteen asti.
Elokuvalla on ainesta kaikkeen, mutta se ei hyödynnä potentiaaliaan, vaan pyrkii ainoastaan olemaan toimintakohtauksillaan ja henkilöidenpaljoudellaan isompi kuin muut M:I -elokuvat. Siksi tämä elokuva ei ainakaan minun mieleeni jäänyt minään muuna, kuin sinä ”isoimpana” Mission:Impossible -elokuvana.
