La La Landia, voi osuvasti verrata aikakoneeseen, joka vie katsojan vuoden 1950-luvun musikaalien lumoavaan maailmaan. Ohjaaja Damien Chazelle, joka vastasi myös vuoden 2014 ”Whiplashin” tuotannosta, totesikin että elokuvan tarkoituksena oli modernisoida vanhojen musikaalien viehättävä henki ja uudelleen elävöittää vanhanaikainen musikaali valkokankaille. La La Land onkin täynnä visuaalisia muistutuksia entisaikojen musikaaleista. Chazellen suurimpina inspiraatioina tälle elokuvalle toimi vuoden 1964 ranskalainen musikaali ”Cherbourgin Sateenvarjot”, aina yhtä energisen Gene Kellyn tähdittämä ”Laulavat Sadepisarat”, ja lähes mikä tahansa elokuva Ginger Rogersin ja Fred Astairen yhteisistä tuotannoista. Chazelle totesikin että ”Ryan Gosling ja Emma Stone (Elokuvan pääosien näyttelijät) muistuttavat tällä hetkellä eniten vanhojen musikaalien klassista tanssiparia kuten Astairea ja Rogersia”. Goslingin ja Stonen saamista mahdottomana väittäneen Chazellen alkuperäiset valinnat elokuvan pääosiin oli Whiplashissakin esiintynyt Miles Teller ja sopimuksensa uuden Kaunottaren ja Hirviön takia pyörtänyt Emma Watson. Tellerin osa taas kariutui palkkiollisiin erimielisyyksiin. Tämän jälkeen elokuvan tuottajat ja ohjaaja Chazelle lähtivät tosissaan hieromaan sopimuksia Stonen ja Goslingin kanssa. Stonen vakuutti Damien Chazellen suuri intohimo elokuvan tekoa kohtaan. Gosling liittyi remmiin keskusteltuaan alun perin Chazellen kanssa tulevasta Neil Armstrong elämänkerta elokuvasta. Chazelle sai kuin saikin hänen unelmaparinsa.
La La Landin lähtö maankamaralta liikkeelle ei ollut yhtä ruusuilla tanssimista. Chazelle ystävänsä ja elokuvan säveltäjän Justin Hurwitzin kanssa keskustelivat musikaalin tekemisestä jo ennen tämän vuosikymmenen alkua. Chazelle kirjoitti elokuvalle käsikirjoituksen vuonna 2010, jota on varmasti muokattu jälkikäteen uljaita kertoja. Sitä edellisenä vuonna hän teki musikaaleista kokeiluverion nimeltä ”Guy and Madeline on a Park Bench”. Tämä oli hänen ensimmäinen pitkä elokuva. Chazelle vei La La Landin käsikirjoitusta studiopomoille, jotka eivät kumminkaan innostuneet alkuperäisestä musikaalista, alkuperäisine kappaleineen. Heitä epäilytti myös Chazellen kyvyt ohjaajana. Tämän jälkeen Chazelle tekee ratkaisevan päätösen, jonka kautta hän pääsisi tekemään intohimoprojektinsa. Hän kirjoitti elokuvan Whiplash ja sai valtuudet elokuvan tuotannolle. Hänen onnekseen Whiplash oli yksi vuoden 2014 parhaimpia elokuvia, joka myöskin oli vankasti sidottuna musiikkiin ja erityisesti jazziin. Pitkän kaavan kautta Chazelle pääsisi vihdoinkin toteuttamaan elokuvan, josta hän oli haaveillut jo pitkään.
La La Land kertoo Emma Stonen (Mia) ja Ryan Goslingin (Sebastian) haasteista edetä omilla taiteilija urillaan. Mia pyrkii näyttelijäksi, ja käyttääkin suurimman osan arjestaan koe-esiintymisissä. Sebastian on taitava jazz-pianisti, joka haluaisi perustaa oman jazz-klubinsa. Genren ja taloudellisten vaikeuksien takia hän ei pääse toteuttamaan itseään, ja joutuu tyytymään joululaulujen nöyryyttäviin pimpotteluihin eri ravintoloissa. Nämä kaksi rakastuvat toisiinsa juuri elämiensä kriittisimmissä vaiheissa, ja he lähtevät yhdessä jahtaamaan unelmiaan, Los Angelesin unenomaisessa ja musiikkia pursuavassa kaupungissa.
La La Land on yksi aikamme viehättävimmistä elokuvista, joka onnistuu täydellisesti vanhan-aikaisen musikaalin henkiin herättämisessä. Elokuva sisältää useita viitauksia vanhoihin elokuviin kuten Casablancaan ja Nuoreen Kapinalliseen. Jälkimmäinen saa jopa lähes oman roolinsa elokuvassa. Jopa kamerat raikaa entisaikoja kunnioittaen. La La Landissa käytetään kamerana Cinemascope laajakuvaformaattia joka on myös eräs kiljaisu vanhojen musikaalien suuntaan. Kamera hieman vääristää ja etenkin reunoilta pyöristää kuvaa, joka tuo elokuvalle haavemaailman hohdon. Kyseinen formaatti korostaa värejä juuri oikella tasapainolla.
Erityisesti pitkien otoksien saaminen Cinemascopella on uljasta katseltavaa joita Chazelle halusi nimenomaan lainata vanhoista musikaaleista. Se kasvattaa nostalgiaa, ja tuo energiaa tanssikohtauksiin. Etenkin se että näemme päähenkilöiden tanssivan ilman ylimääräisiä, virheitä peitteleviä leikkauksia, tekee kohtauksista paljon vaikuttavampia ja kunnioitusta herättävämpiä.
Heti ensimmäisestä kohtauksesta lähtien syöksymme elokuvan tunnelmaan moottoritiellä tapahtuvassa tanssikohtauksessa joka on saatu näyttämään siltä että se olisi kuvattu yhdellä otoksella. Chazelle käyttää muulloinkin kun vain tanssikohtauksissa pitkiä otoksia, joka tekee elokuvasta eloisan. Näissä pitkissä otoksissa näyttelijöidemme uskomaton taito korostuu vielä selvemmin kun heidän, täytyy täydellisesti näytellä tiettyjä kohtauksia ilman leikkauksia. Kameran takana Linus Sandgren on kuin kotonansa pitkien otoksien ja liikkuvan kameran kanssa. Tuntuu kuin kamera vaeltaisi ympäri Los Angelesia ilman mitään rationaalista päämäärää.
Kuvaamiseen liittyy myös vahvasti se, kuinka Chazelle käyttää upeasti hyödykseen kirjavia värejä, jotka upeasti nostattavat elokuvan taianomaista tunnelmaa. Nämä uskomattomat värien skaalat muistuttavat selvästi vanhoja musikaaleja jotka eivät säästelleet iloa ja värejä elokuvistansa. Väriä tuodaan hauskasti esiin puvustuksessa ja lavastuksessa jotka ovat hienosti tasapainotettu jokaista kohtausta varten erikseen. Valaistuksessa käytetyistä väreistä ja Mian puvuista voi myös löytää alitajuisia viestejä, jotka sointuvat mahtavasti yks
yhteen juonen kanssa.
Ohjaaja Damien Chazelle teki todella uskomatonta työtä visionsa tuomisesta valkokankaille. Hän vangitsee hienosti musikaalien maagisen tunnelman ja käyttää kuvaamista, lavastusta, puvustusta ja värejä järkevästi hyväkseen tehdessään elokuvalle täysin omanlaisen tunnelmansa. La La Land on tarkoituksella nostalginen ja se muistuttaa meitä siitä miksi riemuitsemme musikaaleista. Ne vievät meidät paikkoihin, joihinka emme normaalisti kykene menemään. Ne tasapainottelevat haaveiden ja reaalimaailman välillä. Ne tuovat iloa sekä energiaa elämäämme ja ne synnyttävät meidän tanssi- ja lauluintomme taivaisiin. La La Land onnistuu näissä kaikissa. Se on musikaali sanan varsinaisessa merkityksessä.
Elokuvan musiikin ja kaikki kappaleet sävelsi Justin Hurwitz. Hänen sävelmät ottavat todella suurta roolia La La Landissa ja se ei todellakaan petä. Chazelle tietää juuri milloin tehostaa tunteellisia huippuja musiikilla ja Hurwitz osaa taitavasti herättää ne eloon. Hän onnistuu jokaisessa musiikkia tarvitsevassa kohtauksessa tekemään tunnetasoa vastaavan kappaleen, joka sopii loistavasti Sandgrenin kuvaan. Hurwitz onnistuu melodioissaan täydellisesti ja hän saa kappaleet nivoutumaan kauniisti yhteen tutuilla soinnutuksilla ja sävelmillä. Oli sitten kyseessä alun eeppinen tanssirykäisy tai romanttinen tapdance, L.A:n loistaessa taustalla tai Mian henkilökohtainen koe-esiintyminen, niin Hurwitz onnistuu maagisesti säveltämään innostuneen, romanttisen tai traagisen kappaleen muistuttaen niiden samasta unelmien jakamasta maailmasta. La La Land hengittää musiikkinsa ansiosta.
Ryan Gosling ja Emma Stone tähdittävät jo kolmatta kertaa elokuvaa yhdessä. Yleisö alkaa tottumaan näihin tuttuihin romanttisiin ja kauniisiin kasvoihin. He todellakin näyttävät unelmien pariskunnalta.
Emma Stone tekee elämänsä suorituksen Miana ja Ryan Gosling tukee loistavasti häntä. Molemmat joutuivat opettelemaan erityistaitoja tätä elokuvaa varten. He joutuvat tanssimaan, laulamaan ja ilmaisemaan laajalla rintamalla tunteita elokuvan edetessä. He ovat karismaattisia ja omaavat yhdessä sähköisän kemian. Heidät on tarkoitettu näyttelemään yhdessä ja he suorastaan kuuluvat yhdessä valkokankaalle.
La La Landin harvoihin heikkouksiin kuuluu, Chazellen paikka paikoin liian suoria viestejä lähettävä dialogi. Etenkin ensimmäinen kohtaus Sebastianin ja hänen siskonsa välillä on kirjoitettu hieman laiskasti kertoen vain kaiken tarpeellsen meille Sebastianin hahmosta. Osa elokuvan komiikasta on kirjoitettu aika perus elementeillä, mutta onneksi näyttelijät, etenkin Gosling paikkaavat nämä tarkalla komediallisella ajoituksella ja henkilökemialla.
La La Land on maaginen elokuva, joka suorastaan pursuaa positiivista energiaa, rakkautta, sydänsuruja, haikailuja, unelmia ja innostusta. Chazelle onnistuu perusteellisesti manipuloimaan meitä, välittämään näistä hahmoista. Me pystymme helposti samaistumaan heihin ja heidän vaikeuksiinsa. Me näemme itsemme heidän tilallaan. Kun hahmot kokevat surua tai iloa me emme voi muuta kuin vain tuntea samalla tavoin, loistavan hahmojen kehittelyn, kemian ja upean ohjauksen ansiota.
Yksi La La Landin viestistä on seurata omia unelmia. La La Land muistuttaa siitä, että unelmat voidaan saavuttaa, mutta niillä saattaa olla hintoja. Elokuva tarkastelee haaveita ja todellisuutta. Tanssikohtaukset ovat haaveita ja niiden loputtua syöksymme aina takaisin rankkaan nykymaailmaan. Elämän realiteetteihin. Onko meistä unelmiemme jahtaajiksi, vaikka elämä potkiikin vastaan. La La Landissa on todella inspiroiva sanoma, mutta se samalla muistuttaa meitä niistä elämän realiteeteista. Unelmilla on hintansa. Jatkatko sinä silti niiden jahtaamista?
