Schindlerin lista on erittäin vaikuttava teos. Se on kiistaton allegoria sekä ihmismielen nöyryydestä ja auttamisen halusta että sen synkimmistä syövereistä, rasismista, itsekkyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta. Think about that.
Elokuva kertoo synkän tositarinan Oskar Schindleristä,saksalaisesta liikemiehestä ja (ainakin sodan alussa) natsipuolueen jäsenestä, joka toisen maailmansodan aikana pelasti Puolassa satojen, jopa tuhansien juutalaisten hengen ottamalla heidät leireistä töihin tehtaaseensa. Aluksi Schindler välittää vain omasta elintasostaan, mutta järkyttävävien näkyjen jälkeen (jotka hän jakaa katsojan kanssa) hän rupeaa ostamaan omilla rahoillaan kokonaisia perheitä turvaan.
Elokuva sivuaa myös sivussa holokaustin tärkeitä päätapahtumia, mm.elämää täyteen ahdetussa ja olosuhteiltaan täysin epäinhimillisessä getossa, geton tyhjennys, joka ei suju ilman ruumiita sekä eräänlaisena sairaana huipennuksena erään junan, joka Schindlerin tehtaan sijasta päätyykin vahingossa Auschwitzin kuuluisasta portista sisään. Elokuva on myös allegoria ihmismielestä, siitä,miten se käyttäytyy ääritilanteissa ja houkutuksen äärellä. Elokuva seuraa mielenkiintoisesti sekä saksalaisten että juutalaisten vankien elämää.
Elokuvan upean mustavalkokuvauksen vuoksi elokuvasta jää ehkä lähtemättömästi katsojien mieliin useita kuvia, mm. Auschwitzin piippu, josta aina nousi tuo kalmanmusta savu. Eräs kohtaus, joka pitää erikseen mainita, on se, jossa saksalaisten täytyy kaivaa ylös maahan hautaamansa satojen, ehkä tuhansien juutalaisten ruumiit ja polttaa ne valtavissa kasoissa.Tätä katsellessaan eräs saksalainen sotilas tulee yksinkertaisesti hulluksi, alkaa huutaa, nauraa ja ampuu ruumiskasaa pistoolillaan.
Elokuvan kruunaa veteraanisäveltäjä John Williamsin lohduton musiikki, jota kuunnellessa todella ajattelee, ettei toivoa aina ollut.Lisäksi allekirjoittaneen täytyy vielä ottaa esiin Ralph Fiennesin huikaiseva roolityö julmana ja röyhkeänä työleirin natsikommandanttina, jota katsellessa tajuaa lähes koko elokuvan sanoman. Ikuisesti muistiini jäi kohtaus, jossa Fiennes ammuskelee huvikseen kiväärillä huvilansa parvekkeelta alhaalla kulkevia juutalaisia työläisiä kuin jäniksiä. Olisi ukko taatusti ansainnut oskarin, mutta elokuva voittikin niitä seitsemän, mm. ensimmäisen juutalais-ohjaaja Spielbergille.
Elokuva on hyvin harvinainen Hollywood-tuotokseksi, sillä se ei ole pätkääkään sentimentaalinen, tai kaunisteleva, vaan ainutlaatuinen kuvaus historian pimeästä ajanjaksosta, jota ei milloinkaan kuuluisi unohtaa. Ikimuistoisia repliikkejä ja ihmiskohtaloita täynnä oleva spektaakkeli. Kuuluu taatusti jokaisen ihmisen yleissivistykseen, ja suosittelen vanhempien katsottavaksi murrosikäisten lastensa kanssa. Se on kokemuksesta yllättävän antoisa koemus. Hus lähimpään videovuokraamoon siitä.
Asiasta enemmän kiinnostuneille suosittelen myös superlatiiveja säästelemättä upeaa Art Spiegelmanin sarjakuvaaromaania MAUS I-II.
