Robert Zemeckis on yksi nykyajan tunnetuimmista elokuvaohjaajista, joka on työstänyt vajaa parikymmentä elokuvaa aina 70-luvulta lähtien. Pienehkön hiljaiselon jälkeen hän ohjasi vuonna 2012 ilmestyneen draaman, jonka nimi on lyhyesti ja ytimekkäästi Lento. Kyseistä rainaa tähdittää Denzel Washington, joka nappasi useita miespääosaehdokkuuksia ja vaikka palkintoa hänelle ei lopulta tullutkaan, näyttelijäsuoritus on joka tapauksessa huippuluokkaa. Leffa jakautuu kahteen osaan: ”toimintaosioon”, jossa kuvataan lento-onnettomuus ja pidempään draamaosaan, jossa keskitytään enemmän päähenkilön elämään ja hänen vaiheisiinsa.
Washington esittää amerikkalaista lentäjää nimeltä William ”Whip” Whitaker, joka lentoa edeltävänä yönä nauttii alkoholia, vetää kokaiinia, nai lentoemännän kanssa ja nukkuu olemattoman vähän. Kun h-hetki lähenee, sää on myrskyinen ja noustessa ilmenee rajua turbulenssia. Koneessa esiintyvien vikojen vuoksi ajoneuvo päätyy lento-onnettomuuteen, mutta Whitakerin uskomattoman lahjakkuuden ansiosta reilusta sadasta ihmisestä vain kuusi kuolee. Luonnollisesti tapauksen jälkeen alkaa pitkä ja yksityiskohtainen selvitys, mitä oikeastaan tapahtui ja miksi lento päätyi onnettomuuteen sekä kuulustelu, jossa kysellään Whitakerin osuutta asiaan. Lentäjän lisäksi runsaasti ruutuaikaa saa muun muassa Nicole (Kelly Reilly), joka huumeiden yliannostuksen vuoksi haluaa päästä kamasta eroon. Sairaalassa ollessaan hän kohtaa siellä onnettomuudesta selvinneen Whitakerin.
Lento on hieman harhaanjohtava nimitys elokuvalle, sillä vaikka kaikki kietoutuukin lennon ympärille, perimpäisenä tarkastelunkohteena on alkoholismi, siihen liittyvä peittely ja valehtelu sekä miehen itsensä löytäminen. Whitaker on eronnut ja yhden lapsen isä, joka on katkeroitunut ja alkoholisoitunut. Alkuperäistä motiivia juomiselle elokuvassa ei kerrota, mutta se on helposti itsekin pääteltävissä. Muutoin katsojalle ei juurikaan anneta pohdittavaa tai ratkaistavia ongelmia, koska tapahtumat tarjoillaan silmien eteen selkeästi ja kronologisessa järjestyksessä. Kapteenin ”pimeä puoli” paljastetaan tarinan ensimmäisessä kohtauksessa, joten se on tiedossa jo ennen lentoa.
Itse kohtalokas lento, jota moni katsoja odottaa innolla elokuvan nimen vuoksi, on hyvin kuvattu ja tuo kaivattua jännitystä. Se ei ehkä ole maailman realistisin kuvaus, mutta maallikolle se uppoaa melko hyvin. Lentokohtauksen jälkeen tunnelma hieman laimenee ja käy aavistuksen tylsäksikin, vaikka kelloa ei silloinkaan tarvitse vilkuilla. Kapteenin lisäksi leffassa esiintyy paljon sivuhenkilöitä, jotka tuovat lisämakua tarinaan. Osa tuntuu kuitenkin hieman päälleliimatulta, kuten perämies Ken Evans (Brian Geraghty), joka vaimoineen haluaa rukoilla harhateille joutuneen Whipin puolesta. Ison osan elokuvaan tuo narkomaani Nicole, joka kuvastaa vastakohtaa lentäjälle – hän haluaa päästä aineista eroon, toisin kuin Whip, joka ei suostu myöntämään ongelmaansa.
Kuvaus alkoholismista ei oikeastaan tuo mitään uutta, sillä lipsumisia ja ylilyöntejä on nähty paljon ennenkin vastaavanlaisissa elokuvissa. Muista teoksista sen erottaa kuitenkin se, että Whitaker saa yhdessä hetkessä sankarin maineen ja toimii valheellisesti kaikkia kohtaan – herää kysymys, mikä on oikein ja mikä on peittelyn arvoista. Hollywoodimaiseen tyyliin kaveri herää kuitenkin viime hetkellä todellisuuteen ja tietoisuus moraalista iskee vasten kasvoja. On harmi, että elokuva ei pääse ihan niin syvälle kuin olisi toivottavaa, koska jää tavallaan epäselväksi kumpi on elokuvassa enemmän päämääränä, sankaruuden määritteleminen vai ongelmien, tässä tapauksessa alkoholismin, myöntäminen ja ratkaiseminen.
Elokuvassa on kuitenkin paljon hyvää. Kuten sanottua, leffa pitää otteessaan koko kestonsa ajan ja reilu parituntinen tuntuu paljon lyhyemmältä ajalta. Näyttelijät, erityisesti Washington, tekevät kaikki onnistuneita suorituksia – ratkaisevan paljon lepää juuri pääosan esittäjän harteilla. Aihe on mielenkiintoinen, vaikka itse olisin muuttanut elokuvan juonta siten, että kaikkea ei olisi paljastettu kerralla. On toki ymmärettävää, että huomio halutaan pitää miehen henkilökohtaisen elämän kehityksessä – vaikeuksista voittoon.
