Perheenisä Roy Neary (Richard Dreyfuss) tulee kohdanneeksi oudon ilmiön. Hän alkaa tutkia asiaa unohtaen kaiken kiireen keskellä perheensä. Myös yksinhuoltajaäiti Jillian Guiler (Melinda Dillon) on kohdannut ilmiön, jotka näyttävät vain lisääntyvän herättäen tiedemiesten huomion. Olemmeko yksin?
Steven Spielbergin tunnettu tieteiselokuva [I]Kolmannen asteen yhteys[/I] on aiheeltaan varsin mielenkiintoinen tapaus, jossa muukalaisten lisäksi tutkitaan ihmisten välisiä suhteita. Etenkin isähahmon suhde perheeseen ja työhön on koko ajan esillä. Elokuvasta huokuu lämminhenkisyyden lisäksi mysteeriä ja jatkuvaa jännityksen tunnetta, joka kasvaa kohti odotettua loppuratkaisua. Leffan pituus voi joitakin närkästyttää, mutta kyllä tätä spektaakkelia ihaillessa kesto tuntuu puolet lyhyemmältä.
Leffan värimaailma on hyvin monipuolinen – etenkin lopussa, ja tuttuun tapaan Spielberg ohjaa tasaisesti ylläpitäen hienosti tunnelmaa. Ohjaajan vakiosäveltäjä John Williams tuo mukaan hienoa taustamusiikkia, joka sopii tähän elokuvaan erinomaisesti. Etenkin lopussa hänen työnsä pääsee näyttävästi kuulumaan. Kaikki Spielberg-elementit on siis käytetty, kliseitä myöten. Onneksi ne kliseet kuitenkin hukkuvat kaiken muun alle. Varsinkin tarina tempaa jo niin upeasti alusta alkaen mukaansa, ettei välissä ilmaantuvia kliseitä tahdo edes huomata.
[I]Kolmannen asteen yhteys[/I] on toki lapsenomainen seikkailu, mutta mitään [I]Tähtien sodan[/I] kaltaista lasersotaa tai avaruusaluksilla kaahailua siinä ei nähdä. Elokuva tuo suuresti mieleen myöhemmin valmistuneen, lämpimän [I]E.T[/I]:n. Kummassakin on keskiössä perhe ja heidän kontaktinsa muukalaisiin. [I]E.T[/I]:n päähenkilönä on poika kun [I]Kolmannen asteen yhteydessä[/I] saman roolin ottaakin isä. Elokuva kuvaa myös tavallisen, tiedonjanoisen ihmisen pyrkimystä selvittää jokin asia sekä tämän kamppailua valtion määräyksiä vastaan. Mukana on siis yhteiskuntakritiikkiä. Leffa on tavallaan yhden, ellei useammankin henkilön kamppailu tuntematonta ja etenkin itseään vastaan. Kuinka pitkälle on valmis menemään selvittääkseen salaisuuden?
Näyttelijäsuoritukset tässä tieteisklassikossa ovat luontevan uskottavia. Heistä muistettavimpana erinomainen Richard Dreyfuss vainoharhaisena isukkina. Dreyfuss vetää roolinsa uskomattoman luontevasti eläytyen hahmoonsa. Hän on isän roolissa sekä vastenmielinen, että ihailtavan samaistuttava. Katsoja asettuu viimeistään leffan puolivälissä väkisinkin isän puolelle. Melinda Dillon on ihan hyvä yksinhuoltajaäitinä, samoin Cary Guffrey tämän poikana. Käsikirjoituksessa ei ole moitittavaa ja muutenkin leffa on kaikin puolin laadukas. Erikoistehosteet eivät ole vanhentuneet laisinkaan, vaan saavat yhä katsojan hämmästymään massiivisella näyttävyydellään. Siitä kiitos neuvokkaalle Douglas Trumbullille. Perunamuusivuori on jo populaarikulttuuria, mutta kaikki osa-alueet hallitseva [I]Kolmannen asteen yhteys[/I] puolestaan kantaa kulttiklassikon nimeä.
