Charles Chaplinin ensimmäinen pitkä elokuva, The Kid sai ensi-iltansa vuonna 1921. Se ei ole tärkeä pala elokuvahistoriaa ainoastaan sen takia, että se oli kyseisen henkilön ensimmäinen kunnollinen elokuva, vaan myös siksi koska se aikoinaan mullisti koko komediagenren. Komediat, jotka aikaisemmin olivat olleet pelkästään muutaman nauhan mittaisia hassutteluja ilman kunnollista juonta puhumattakaan minkäänlaisesta syvyydestä, saivat uuden suunnan Chaplinin pojan ilmestyessä. Ensimmäisessä elokuvassaan Chaplin sekoittaa onnistuneesti huumoria ja haikeutta ja laatii uudet säännöt koko lajityypille.
Nainen (Edna Purviance) hylkää vastasyntyneen lapsensa. Jonkin ajan kuluttua varsin hyvin tuntemamme pikkumies (Chaplin) löytää lapsen ja muutamien epätoivoisten yritysten löytää sille huoltajaa jälkeen päättää pitää pojan. Viisi vuotta myöhemmin poika ja kulkuri asuvat edelleen yhdessä ja ansaitsevat elantonsa siten, että snadi heittää ensin kiviä ikkunoihin, sitten saapuu paikalle yllättäen viiksekäs ja knallipäinen ystävämme ja kysyy mahdettaisiinko talossa tarvita uutta ikkunaa. Systeemi toimii suhteellisen hyvin kuin myös tämä lämminhenkinen koko perheen komedia.
Valitettavasti julkaisussa ei ole mukana alkuperäistä versiota vaan ainoastaan vuonna 1972 Chaplinin uudelleen julkaisema versio. Onneksi kakkoslevyllä on sentään kolme kohtausta jotka poistettiin elokuvasta vuonna -72. Tämä versio on 18 minuuttia lyhyempi kuin alkuperäinen ja se keskittyy enemmän kulkuriin ja poikaan, heidän suhteeseensa, jättäen lapsen vanhemmat miltei kokonaan taka-alalle. Tämä ei suinkaan ole huono asia sillä näin elokuva kulkee rasvatummin eteenpäin. Ja kyllähän Purviance ihan riittävän paljon saa kuvassa olla. Chaplinin pojassa on paljon hyvää, mutta yhtä asiaa ainakin voi toden teolla kehua. Ja se asia on musiikki. Se on kerta kaikkiaan loistavaa, miltei yhtä hyvää kuin Nykyajassa. Muutkin asiat ovat kunnossa. Komedian ja draaman sekoitus toimii paremmin kuin osaisi kuvitella. Chaplin onnistui sekoittamaan draamaa ja komediaa samalla tavalla myöhemmässä elokuvassaan Kaupungin valot (City Lights, 1931)
DVD:n kakkoslevyltä löytyy jälleen todella mittavat määrät lisämateriaalia. On trailereita, kuvagalleriaa, poistettuja kohtauksia ja dokumentteja. Mukana on myös paljon muuta kuvamateriaalia, joka on sinänsä ihan hyvä juttu, mutta osa niistä vaikuttaa jotenkin väkisin mukaan tungetulta, eikä kuvanlaadussakaan ole kehumista. Mukava juttu on, että kylkiäisiin on päässyt mukaan kokonainen elokuva ”My boy” jossa Jackie Coogan esittää samantapaista roolia kuin The Kidissa. Jälleen kerran on mukana David Robinsonin esipuhe sekä kohtauksia Chaplin kokoelman elokuvista
Chaplinin poika on hauska, lämminhenkinen ja haikea kertomus vanhemman rakkaudesta lapseen ja se sopii taatusti koko perheelle. Kestoakaan ei ole paljoa joten ei leffan parissa pitkästyäkään pitäisi.
nimimerkki: Elokuvafriikki
