Vittorio de Sican (1901 – 1974) ohjaama, vuonna 1946 valmistunut elokuva Sciuscià (Ragazzi) on suomennettu nimellä Viattomat.
Elokuva kertoo kahden nuoren pojan tarinan. Tapahtumat sijoittunevat vuoden 1945 Roomaan. Orvoksi jäänyt Pasquale on 14-vuotias ja evakkoperheen poika Giuseppe häntä pari vuotta nuorempi. Pojat unelmoivat oman hevosen hankkimisesta. He ratsastavat hevosella nimeltä Bersaglieri ja sopivat jo omistajan kanssa hinnasta, jolla he sen ostaisivat. Pojat työskentelevät kadulla kengänkiillottajina, asiakkaat ovat suurelta osin amerikkalaisia sotilaita. Poikien hankkeet ovat niin hyvät, että Giuseppe antaa rahaa myös perheensä elantoon. Koska rahasumma hevosen ostamiseksi on melkein kasassa, pojat päättävät tehdä pienen mustan pörssin keikan saadakseen Bersaglierin omakseen. He saavat onnen hetkensä ja ratsastavat omalla hevosellaan kaupungin kaduilla, mutta jäävät pian poliisin käsiin ja joutuvat nuorten poikien tutkintavankilaan.
Sodanjälkeisestä Roomasta elokuva välittää kuvan, jonka perusteella ihmiset ovat itse kukin jollain tavalla mukana harmaan talouden tai mustan pörssin bisneksissä. Poikien tekemä rikos on vähäinen, heidän pahin virheensä on kiinni jääminen. Siitä heitä myös rangaistaan. Tutkintavankila on laitos, jossa kymmenet pojat viruvat odottamassa tuomiotaan. Monilla heistä ei ole kotia mihin palata, yhteiskunnalle he edustavat laittomuutta, jota vastaan on taisteltava. Poikien vaihtoehdot ovat laitos tai kuolema. Heidänlaisiaan on kaduilla liikaa, heitä ei haluta sinne takaisin. Viattomat onkin hieno kuvaus siitä miten nuoret joutuvat loputtomaan laitoskierteeseen. Se on hieno kuvaus myös siksi, että siinä pojat ovat poikia, he tuntevat toisiaan kohtaan ystävyyttä ja lämpöä. Kärsimyksensä ja kurjuutensa keskellä he leikkivät ja laulavat kaivaten sitä kotia, joka heiltä on riistetty. Elokuvan kuvaus nuorten elämästä on ihan kuranttia valuuttaa euroaikoinakin.
