Lähimmäisenrakkaudesta ja rakkauden kaipuusta kertova elokuva.

2.6.2004 16:16

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Monster's Ball
Valmistusvuosi:2001
Pituus:113 min

Hank Grotowski (Billy Bob Thornton) on vanginvartija toisessa sukupolvessa ja hänen poikansa Sonny Grotowski (Heath Ledger) kolmannessa polvessa. Työ on henkisesti kovaa ja Hank on kasvanut isänsä Buck Grotowskin (Peter Boyle) mukana kovapäiseksi ja tunteettomaksi mieheksi, kun taas Sonny ei oikein vielä kestä paineita. Lopulta, vähän ennen kuolemaantuomitun Lawrence Musgroven (Sean Combs) teloitusta Sonny murtuu ja tätä seuraa tragedia. Tämän jälkeen Hankin pitää punnita uudelleen arvonsa ja elämäntilanteensa. Onko isin oppi se oikea oppi?

Monster’s Ball on elokuva, josta on jäänyt aivan liian paljon hyvää sen niin kohutun kohtauksen varjoon. Myönnettäköön ettei sellaista seksikohtausta juuri näe Hollywood-elokuvissa, mutta häpeällisesti esim. Billy Bob Thorntonin nerokas roolityö on jäänyt taka-alalle. Sean ”P. Diddy” Combs tekee myös yllättävän onnistuneen sivusuorituksen kuolemaantuomittuna. Sellaista ei juuri näekään erityisesti laulajien osastolta.

Billy Bob Thorntonista tulee vuorenvarmasti mieleen hyvin monille lyhyt avioliitto Angelina Jolien kanssa, mutta minulle ainakin on alkanut selvitä, että heppu on loistava luonnenäyttelijä. Ainakin etelän aksentilla puhuvat jurot perusjuntit tuntuvat hoituvan mieheltä luonnerooleina. Piilorasistisen vanginvartijan rooli onkin kuin mittatilaustyö Thorntonille. Ja kun vastanäyttelijänä on Berry, joka esittää henkisesti runneltua yksinhuoltajaäitiä niin mikä voisi mennä pieleen?

Monster’s Ball on pohjimmiltaan rakkauselokuva. Hyvin perinteinen sellainen. Osapuolina ovat täysin eri kulttuureista tulevat mies ja nainen. Lopulta kulttuurierot rikotaan ja molemmat saavat toisensa. Kuulostaa aikamoiselta ”lässynlässyn, nyyhnyyh-leffalta”, mutta ohjaaja Marc Forster on kumminkin ohjannut elokuvaan todella voimakkaita kohtauksia ja lisännyt myös sellaisia hahmoja, joita ei ihan joka rakkaustarinassa. Kerrontatapa ja hahmojen kehittyminen ovat myös eräs elokuvan hienouksista. Pieni hetki voi muuttaa koko elämän, sanotaan julisteessa.

Forster on myös ohjannut visuaalisesti kauniin elokuvan. Aikaa, johon elokuva sijoittuu ei paljasteta, mutta tokkopa se ihan nykypäivä on. Tummat rakennukset, aurinkoiset päivät ja tunkkainen tunnelma ovat juuri siitä Amerikan etelää, mikä on elokuvan miljöö.

Mikä loppujen lopuksi Monster’s Ballin sanoma? Hank ainakin yrittää torjua isänsä rasistiset mielipiteet, jotka ovat jo päässeet hieman juurtumaan. Onko suku todellakin niin tärkeä asia, että ajattelumallikin pitää oppia sieltä? Ja loppujen lopuksi kyseessä on lähimmäisenrakkaudesta ja rakkauden kaipuusta kertova elokuva, jota niin monet hahmot tässä hakevat ja osa saa sen, mutta osa ei.

Arvosteltu: 02.06.2004

Lisää luettavaa