Merijalkaväen mies on Sam Mendesin kolmas valkokangaselokuva. Sam Mendes on ohjannut American Beautyn ja Matkalla Perditioniin, jotka molemmat ovat loistavia elokuva. Joten tältäkin saattoi odottaa paljon, eikä pettymystä tullut. Eipä tämä kyllä saanut kovin laajaa huomiota, vaikkei leffa sentään flopanutkaan. On se vaan muuten väärin, että joku jenkkejä nuoleskeleva The Patriot saa valtavasti huomiota, mutta tällainen vähänkin todentuntuisempi sotaelokuva ei juurikaan huomiota herätä.
Joukko merijalkaväen alokkaita, joita kutsutaan lattapäiksi eli jarheadeiksi, ovat harjoittelemassa koulutuskeskuksessa 1990-luvun alussa. Sitten Irakin pomo Saddam Hussein saa päähänsä valloittaa Irakin pienen naapurin, Kuwaitin. Pitäähän sitten amerikkalaisten mennä vapauttamaan Kuwait (lue: pelastamaan jenkkien öljyt). Sinne lähetetään myös merijalkaväen sotilaat. Merijalkaväen sotilaat haluavat päästä ampumaan irakilaisia. Mutta homma muuttuu odotteluksi ja he joutuvat aika lailla sivustakatsojiksi.
Merijalkaväen mies on taattua laatua Mendesiltä, vaikkei ihan American Beautyn ja Road to Perditionin tasolle ylläkään. Merijalkaväen miehen visuaalinen ilme on todella upea, mutta sitähän Mendesin elokuvat aina ovat. Myös William Broyles Jr:n käsikirjoitus on loistava. Repliikit suorastaan uppoavat katsojan tajuntaan. Myös hahmot on saatu mielenkiintoisiksi. Nousevan staran Jake Gyllenhaalin tulkitsema Anthony Swofford on selkeästi pääosassa, mutta hän ei vie yhtään tilaa muilta, vaan muutkin hahmot saavat tilaa ja katsoja pääsee tutustumaan heihin. Monet hahmot ovatkin hyvin mielenkiintoisia. Alussa oleva vääpeli muuten tuo mieleen Full Metal Jacketin Lee Ermeyn näyttelemän kersantti Hartmanin. On tällä muitakin pieniä yhteisiä piirteitä tuon Kubrickin sotaklassikon kanssa.
Elokuvan ensimmäinen puolikas kuvaa lähinnä merijalkaväen miesten kouluttamista ja heidän vapaahetkiään. Koulutus on hyvin tiukkaa ja alokkaat pistetään todella koville. Koulutusupseeritkaan eivät ole helppoja miellyttää. Puolenvälin jälkeen päästään taistelualueille. Varsinaista sotaa ei pahemmin nähdä, mutta sodan seuraukset ovat nähtävillä. On kärventyneitä ihmisten ruumiita, tuhottuja autoja ja palavia öljylähteitä. Öljylähteiden palo onkin todella upeasti toteutettu. Myös sotilaiden turhautuminen toiminnan puutteeseen näkyy hyvin. Muun muassa yksi sotilas menettää hermonsa, kun ei pääsekään ampumaan irakilaisia kollegojaan, vaikka ne ovatkin tähtäimessä. Myös sotilaiden keskinäiset välit ovat kovilla. Merijalkaväen mies ei kaunistele sotaa, vaan näyttää armottomasti sodan seuraukset. Sodan tuhot ovat hyvin aidontuntuisia.
