Lyhyestä ja ytimekkäästi nimetty Narc on koreilematon elokuva, joka ei edes nimellään pyri olemaan mitenkään ihmeellinen. Elokuvan nimi tulee slangista, sillä sana Narc voidaan selittää seuraavasti: Narc = a person (as a government agent) who investigates narcotics violations. Nimensäkin mukaisesti elokuva siis liittyy huumeisiin ja poliiseihin. Näyttelijäosasto on melko tuntematon, mutta toiseen päärooliin on saatu kiinnitettyä Ray Liotta, joka on ollut myös tuottamassa elokuvaa.
Narcin juoni rakentuu kahden etsivän ympärille. Nick Tellis (Jason Patric) on peitetehtävissä oleva poliisi. Asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin pitäisi ja Tellis päätyy julkiseen ampumavälikohtaukseen tutkimansa diilerin kanssa. Rytäkässä saa surmansa myös muutama sivullinen ja Tellis hyllytetään virhearviointinsa vuoksi. Rauhallista perhe-elämää viettävä Tellis kuitenkin päätyy takaisin poliisihommiin, kun peitetehtävissä surmansa saaneen poliisin murhan tutkimukset eivät etene. Parikseen hän saa surmatun poliisin hyvän ystävän, Henry Oakin (Ray Liotta), joka on sisäisen tutkinnan syynissä kovien ja jopa laittomien otteidensa vuoksi.
Narc on synkkä elokuva, jossa ei ilolle ole sijaa. Elokuvan synkkää tunnelmaa täydentää osuvat musiikkivalinnat, jotka edelleen syventävät masentavaa ja synkkää maailmaa. Huumeghetot ja vesisateinen kaupunki luovat toivottoman ja lohduttoman tunnelman, joka ainakin osittain välittyy myös ruudun toiselle puolelle. Samanlaista huonolla ilmalla ja vesisateella tunnelman luomista käytettiin paljon myös toisessa poliisielokuvassa, David Fincherin ohjaamassa elokuvassa Se7en, vaikkakin siinä tunnelman luonnissa onnistuttiin kuitenkin vielä hieman paremmin. Narc onnistuu kuitenkin luomaan synkän ja karun tunnelman, joka on realistisen tuntuinen ja uskottava.
Narcin juoni ei tarjoa paljokaan yllätyksiä, vaan se on melko suoraviivainen ja karu kuvaus huumepoliisien työstä ja menosta ghetoissa. Dialogi on karua ja voimasanoja ei vältellä, vaan slangisanastossa viljellään melko monenlaista kirosanaa ja muuta mukavaa. Narkkarit ovat elokuvan teemaan mukaan sopivan karuja, mutta asioita ei silti haluta alleviivata mitenkään. Elokuvassa ei nähdä perinteisiä narkkarikohtauksia, ei siis kohtausta, jossa huumekoukussa oleva narkkari vannoo tekevänsä parannuksen ja on oikeastikin hyvä ihminen, hän vain on ajautunut huumeiden pariin. Narcissa ei myöskään nähdä sitä kohtausta, jossa narkkari on valmis tekemään mitä vain huumeiden saamiseksi. Toisaalta elokuvassa nähdään kohtaus, jossa Oak ja Tellis antavat narkkarin ottaa huumetta, jotta tämä pystyy edes keskustelemaan.
Oak ja Tellis hahmoina ovat jo periaatteessa tuttuja. Tellis on nuorempi ja kokemattomampi poliisi, joka painii työn ja perhe-elämän välillä. Kotona odottaa vaimo ja pieni lapsi, mutta veri vetää työn pariin. Elokuvan alkupuolen virhe-arviointi tuo kuitenkin hahmoon jotain uutta, vaikkakaan tapahtumaa ei käytetä hyväksi läheskään niin hyvin kuin olisi ollut mahdollista. Tellisin hahmosta olisi saatu huomattavasti monipuolisempi, jos sivullisen kuolemaan johtanutta välikohtausta olisi käsitelty enemmän psyykkiseltä kannalta. Nyt tapahtuma tuodaan vain esiin tutkinnan edetessä ja tapahtumien sotkeutuessa toisiinsa. Käsikirjoituksessa hahmoon olisi voitu tuoda lisää säröjä. Tellis selkeästi pitää tekoansa siinä määrin oikeana, että diileri ansaitsi kuolla, mutta viattomien kuolemia ei käsitellä oikeastaan tunteiden osalta mitenkään.
Henry Oak on hahmona niin Liottamainen, että Liotan rooleja seurannut katsoja tietää heti, mitä tuleman pitää. Jo Liotan katse kertoo sen, että kyseessä on likainen, tai vähintään löysän moraalitajun omaava poliisi. Oakin hahmon taustalla on mielenkiintoinen tarina, josta annetaan katsojalle väläyksiä. Vaimonsa menettänyt Oak on lapseton ja ei selkeästi ole päässyt yli vaimonsa menettämisestä. Vaikka hahmo on todellakin kuin tehty Ray Liotalle ja katsoja tietää, mitä odottaa, on käsikirjoituksessa kuitenkin onnistuttu hienosti Oakin hahmon osalta. Tarinan edetessä selviää, että Oak on oikeasti ihan hyvä mies, joka on tehnyt tekonsa hyvän asian puolesta. Käsikirjoituksessa olisi ollut helppo oikaista ja tehdä Oakista vain se likainen poliisi, mutta onneksi näin ei olla tehty. Eräs lainaus valottaa hienosti Oakin käsitystä maailmasta ja poliisityöstä:
Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä. Hieman tuntemattomampi Patric hoitaa hommansa hyvin Tellisinä, mutta jää auttamattomasti Ray Liotan hurmoksen ja karisman alle. Ehkä rooliin olisi tarvittu joku hieman enemmän luontaista karismaa omaava näyttelijä, sillä vaikka Patric hoitaa hommansa hienosti, on vastanäyttelijänä Liotta, joka on huikeassa iskussa. Liotta hoitaa hommansa elokuvassa todella hienosti. Miehen siniset silmät hehkuvat päättäväisyyttä ja paloa ja Liotta on muutenkin todella hyvässä iskussa. Hahmo ei nyt sinänsä tarjoa näyttelijälle kovinkaan paljon varaa luovuuteen, mutta Liotta käyttää pienetkin paikat nerokkaasti hyväkseen. Muuten näyttelijäosasto jää melko taustalle, mutta tämä antaa Patricille ja varsinkin Liotalle enemmän tilaa.
Narc on hyvä pienen budjetin rikostrilleri. Sen juoni on tarpeeksi mielenkiintoinen, vaikkakin melko tuttu. Muutamat juonenkäänteet ovat ennalta-arvattavia, mutta lopun käänne yllättää katsojan melko puuntakaa. Narc on karu ja tumma kuvaus poliisityöstä ja huumemaailmasta. Se on melko väkivaltainen, mutta siitä jää ehkä lopulta puuttumaan kuitenkin se lopullinen rujous ja pahuus. Pieni budjetti on toki asettanut melko tiukat raamit elokuvalle, mutta jotenkin siitä jää puuttumaan vielä se lopullinen isku. Toki siinä on väkivaltaa ja elokuvan teema on masentava ja synkkä, mutta jotain siitä puuttuu. Ehkä elokuva olisi kaivannut vielä lisää lohduttomuutta ja masentavaa huume-elämää. Elokuva on rankka, mutta ei ehkä kuitenkaan tarpeeksi rankka. Se ei saa katsojaa masentumaan ja voimaan pahoin – nämä asiat olisivat tehneet siitä jo mestariteoksen.
Narc kannattaa kuitenkin ehdottomasti katsoa. Se on pienellä budjetilla tehty elokuva, joka viihdyttää varmasti. Ray Liotta on huippuiskussa ja meno on parhaimmillaan loistavaa. Narc ei varmasti petä poliisitrillereiden ystäviä, mutta ehkä sitä ei aivan herkimmille kuitenkaan kannata suositella, sillä meno on välillä melko masentavaa. Pienen budjetin elokuvaksi Narc on loistava.
