8-vuotiaana katsoin ensimmäistä kertaa Peter Jacksonin ohjaaman Taru Sormusten Herrasta-trilogian mikä nousi saman tien lempielokuvien joukkoon, eikä näin aikuisenakaan sen asema lempielokuvieni joukossa ole uhattuna. Mikäli et ole Taru sormusten herrasta-elokuvia nähnyt suosittelenkin lämpimästi katsomaan Jacksonin ansaitusti erittäin arvostetun trilogian ennen tämän animaatioelokuvan katsomista. Mutta sitten tämän elokuvan pariin…
Juoni on Taru sormusten herrasta-kirjasta tuttu: Frodo-hobitti ja tehtäväkseen tuhota mustan ruhtinaan Sauronin takoman mahtisormuksen jotta Sauron voitaisiin kukistaa lopullisesti. Frodolla on apunaan muun muassa uskollinen mutta hieman tyhmä Sam-hobitti ja viisas mutta salaperäinen Gandalf-velho. Matkalla tapahtuu kaikenlaista eikä ilman uhrauksia selvitä…
Ralph Bakshin ohjaama Taru sormusten herrasta-animaatioelokuva sisältää kolmesta Taru sormusten herrasta-kirjasta kaksi: Sormuksen ritarit ja kaksi tornia. Vaikka Kuninkaan paluu onkin viisaasti jätetty tästä pois, kahden pitkän kirjan änkeäminen tähän noin kaksituntiseen elokuvaan ei todellakaan toimi sulavasti. Valtava määrä kirjojen tapahtumista on jätetty pois, moni syvällinen hahmo kirjassa saa tässä onnettoman paljon kangasaikaa ja elokuvasta aistii että siihen on tungettu niin paljon tavaraa että kokonaisuus on erittäin sirpalemainen ja epätasainen.
Elokuvasta yli puolet kattaa Sormuksen ritarit-kirjan tapahtumat ja viimeiset 40-50 minuuttia keskittyvät Kaksi tornia-kirjaan. Koska Sormuksen ritarit-osaan keskitytään tässä enemmän, kyseisen osan tapahtumat näytetään siedettävän laajasti. Sen sijaan Kaksi tornia-osuudessa erityisesti elokuva etenee niin nopeasti että huh, mihin varmasti vaikuttaa kyllä sekin että Sormuksen ritareissa päähahmot ovat yhdessä mutta Kahdessa tornissa hahmot ovat eri paikoissa minkä takia elokuvassa hypellään paljon esimerkiksi Frodon ja Samin seikkailujen, ja Aragornin, Legolaksen ja Gimlin taistelujen välillä.
Uskon että elokuvasta olisi tullut parempi jos oltaisiin noudatettu samaa kaavaa kuin myöhemmin Peter Jacksonin trilogiassa: yksi elokuva per kirja. Tämän elokuvan olisi mielestäni siis kannattanut kuvata vain Sormuksen ritarien tapahtumat niin luultavasti elokuvasta olisi tullut toimivampi ja rauhallisempi kokonaisuus.
Elokuvan ääninäyttelijät tekevät enimmäkseen ihan ok työtä, tosin yhdenkään ääninäyttelijän työ ei erityisemmin vakuuttanut eli ei toisin sanoen jäänyt hyvällä tavalla mieleen. Sen sijaan esimerkiksi William Squiren ääninäyttely Gandalf-velhona monesti kyllä särähti ikävällä tavalla (oikeastaan aina kun korottaa ääntään) niin että tämän ääninäyttely jäi kyllä negatiivisessa mielessä mieleen. Samoin Michoel Scholes ei vakuuta Sam-hobitin ääninäyttelijänä: kirjoissa ja Peter Jacksonin trilogiassa sympaattisen ja vahvan oloinen Sam tuntuu tässä animaatioelokuvassa lähinnä ärsyttävältä ja suoraan sanottuna dorkalta. Ei Sam kirjoissakaan ole erityisen älykäs mutta tässä hänen tyhmyyttään on ikävästi ylikorostettu.
Elokuvan ainoita vahvuuksia mielestäni ovat jotkin yksittäiset hyvät kohtaukset kuten Aragorn opastamassa hobitteja kohti Rivendelliä, ja John Hurtin kelvollinen ääninäyttely Aragorgina. Ja lisättäköön myös elokuvan alussa olevat kohtaukset mitkä sijoittuvat Kontuun: niissä esitellään riittävän hyvin hobittien elämän rauhallisuus.
Lapsena katsoin tämän ensimmäisen kerran ja silloin pidin niin paljon että katsoin muutaman kerran uudelleenkin. Aikuisena elokuva ei kyllä valitettavasti uppoa lähes yhtään ja en tiedä voiko tätä suositella edes Taru sormusten herrasta-faneille. No ehkä korkeintaan siinä mielessä että katsokaa tämä animaatioelokuva ja muodostakaa oma mielipiteenne mutta ei muuten.
