Andrew V. McLaglenin ohjaajan uralle mahtuu useita sota- ja lännenelokuvia. Suurin osa niistä on varsin mainioita ja viihdyttäviä kokonaisuuksia. Sen takia ei välttämättä ollutkaan suuri ihme, että mies päätti ohjata epävirallisen jatko-osan vuonna 1989 eräälle suurelle sotaklassikolle . Se klassikkoelokuva oli Kwai-joen silta ja sille McLagen teki jatkoa ohjaamalla elokuvan Kwai-joen vangit.
Kyse ei kuitenkaan ole mistään suorasta jatko-osasta, vaan pikemminkin vanhan tarinan kierrättämisestä. Toisin sanoen Kwai-joen sillan maineella ratsastamisesta. Sotaelokuvista pitäville idea uudesta versiosta ei sinänsä olisi ollut välttämättä huono, mutta nyt nähty elokuvaversio ei valitettavasti onnistu tehtävässään. Se ei nouse lähellekään loistokasta vuoden 1957 versiota.
Elokuvassa on jälleen joukko brittisotilaita vankeina Japanilaisten johtamalla vankileirillä.
Thaimaassa sijaitsevalla leirillä kuria pitää yllä lähes sadistinen päällikkö Tanaka. Leirillä tehdään kovaa fyysistä työtä ja kurittomuudesta rangaistaan surutta. Amerikkalainen lentäjä (Chris Penn) tiputtaa lentokoneella pommeja työleirin liepeille ja saa tuhottua erään sillan. Sen jälkeen hänet ammutaan alas ja Japanilaisten etsintäpartio yrittää löytää laskuvarjolla alas hypänneen lentäjän. Onneksi jenkkipilotin tavoittavat ensin Thaimaan vastarintajoukot, jotka piilottavat lentäjän kyläänsä. Vastarintajoukkoa johtaa liittoutuneiden upseeri, joka myös on piilossa samassa kylässä.
Japanilaisten sotatilanne alkaa tässä vaiheessa olla heikko ja vangit joudutaan kuljettamaan leiriltä Japaniin uudeksi työvoimaksi. Samalla vangeille avautuu mahdollisuus yrittää paeta, koska matka vihollisen emämaahan on pitkä. Apua yrittävät tarjota myös vastarintaliike ja tämän mukana häärivät kaksi liittoutuneiden sotilasta.
Kwai-joen vangit edustaa lähtökohtaisesti samanlaista tahtojen taistoja kuin esikuvansa, vaikkakin se kuuluisa silta pääosista puuttuu. Japanilaisten ja liittoutuneiden sotavankien välejä koetellaan yleensä kiistoissa koskien miehistön kohtelua vankioloissa. Muuten elokuva on samanlainen kuin useat muut sotavankileirielokuvat. Nyt tosin kuvataan vankien siirtoa, eikä keskitytä pelkästään aitauksen sisällä olevaan, piikkilangalla eristettyyn leiriin.
Elokuvan ongelmaksi muodostuvat osin väärät näyttelijät väärissä osissa, pari kökköä roolisuoritusta ja tarinan lievät epäuskottavuudet. Samoin ohjaus on paikoitellen, etenkin parissa taistelukohtauksessa, liian hätiköityä ja heppoista. Silti kyseessä ei ole mikään täysi katastrofi, vaan enemmänkin turha jatko-osa ja edellisen osan maineella rahastus. Kwai-joen vangit tarjoaa kuitenkin annoksittain menevää sotaviihdettä ja kohtuullista draamaa.
