Blade Runneria voisi harkita maailman parhaaksi elokuvaksi. Sen ominaisuudet ylittävät hyvän ja lipovat täydellisyyden rajoja ja se on yksi niitä elokuvia jotka voi/pitää katso useammin kuin kerran. Tämä teki Ridley Scottista ainakin minun opinionissa, parhaimman skifi-ohjaajan.
”More human than human.”
Elokuva perustuu lähitulevaisuuteen, vuoteen 2019. Tyrell niminen yhtiö on kehitellyt geenimanipuloimalla lähes ihmisen kaltaisia robotti-ihmisiä Replikantteja. Replikantit eivät eroa ihmisestä oikeastaan muuten, kuin niille ei ole kehitelty tunteita ja ne on ohjelmoitu tiettyyn tehtävään yhteiskunnassa. Näiden replikanttien tarkoitus on asuttaa ja tehdä työtä avaruudesta löydettyjä planeettoja eli ”siirtokuntia”. Homma on karkanut käsistä, kun Replikanteille alkaa muodostua tunteita ja ne alkavat jopa kapinoimaan siirtokunnissa. Näiden kapinoiden seurauksena kaikki karanneet replikantit tuomitaan maassa etsintäkuulutetuiksi ja ne on lupa teloittaa, eli ”siirtää syrjään”. Tätä tehtävää varten on kehitelty Blade Runner poliisiyksiköt jotka on erikoistettu replikanttien etsimiseen ja syrjään siirtämiseen.
Juoni elokuvassa onkin hyvin simppeli; Entinen blade runner Deckart (Harrison Ford) pyydetään tehtävään napata 4 hyvin kehittynyttä Dexus 6 replikanttia. Nämä ovat karanneet ja haluavat käsiinsä Tyrell yhtiön isopomon, koska haluavat lisää elinaikaa. Näitä Replikantteja johtaa Boy Batty (Rutger Hauer) Deckard alkaa etsimään näitä replikaaneja. Tehtävä onkin rasittava, kun replikanttien erottaminen väestöstä ei ole helppoa ja samalla Deckardilla homma vaikenee, kun hänelle syntyy pienehkö rakkaussuhde Rachael (Sean Young) välille, joka on kokeellinen replikantti.
Aloittaisin heti siitä, että Blade Runner on ennenkaikkea varoittava tulevaisuuden kuvaus. Sillä ongelmat mitä nähdään ovat nykypäivissäkin huomattavissa, niitä ei ole keksitty. Nyky ongelmiin ei ole ajoissa puututtu ja ne ovat kehittyneet suuremmiksi ja suuremmiksi. Esimerkiksi ihmiset ovat asuttautuneet isoihin kaupunkeihin tiheästi ja globalisaatio on kasvanut yli ja sen huomaa monissa kohdissa kun Deckard kohtaa kielimuurin. Saasteongelmiinkaan ei ole puututtu, sillä kaupungissa sataa enemmän kuin useasti ja ihmisiä kehotetaan muuttamaan siirtokuntiin. Niinpä miksi välittää oman planeetan voinnista kun on uusia planeettoja löydetty.. Teknologiankin kehittyminen ei näy positiivisena ilmiönä, kun leijuvia autoja käyttää lähinnä poliisit ja isot modernit rakennukset on varattu suuryrityksille.
Itse juoni ei ole mikään monimutkikas, mutta se sopii elokuvan etenemistapaan oikein mainiosti. Elokuva etenee alussa rikoselokuvamaisesti, johtolankoja pengotaan jne, tästä reippaasta aloituksesta elokuvan tahti hidastuu ja välillä jää paikoilleen. Tätä tahtia tukee taas elokuvan ainutlaatuinen tunnelma, jonka takana on sekava musiikki yhdistettynä Ridley Scottin kauniisiin kamerakulmiin. = Homma toimii kauniisti.
Asetelma on elokuvassa ristiriitainen. Sillä pahiksen roolissa toimivat dexus 6 replikaanit ja hyviksen roolissa toimii blade runner Deckard. Tämä asetelma on ristiriitainen, sillä Deckard tappoi/tappaa karanneita replikaaneja ja nämä replikaanit haluaisivat selvästikkin vain elää vapaasti. Toisaalta Dexus 6 replikantit ovat Battyn sanojen mukaisesti tehneet ’’kyseenalaisia’’ asioita. Vertaisin asetelmaa niin kuin hyviksenä toimisi Gestapo, jonka pitäisi tappaa tietyt henkilöt jotka ovat tehneet pahoja rikoksia. Itse tapaus saattaa hipoa sitä rajaa, että tappaminen on tietyssä mielessä ratkaisu, mutta onko se oikein tappaa kaikkia karanneita replikantteja?
‘’Proud of you’re self little-man?’’
Roolisuorituksista vielä.. Harrison Ford näyttelee asiallisesti, kuten aina. Myös muutkin tekevät hyvän suorituksen, sivuosista muistettavimman/parhaan roolin teki varmaan yksinäistä Sebastiania näyttelevä William Sanderson, joka auttoi Replikaaneja pääsemään Tyrellin isopomon luo. Minkä haluaisin mainita on Rutger Hauerin näyttely Batty Boyna joka ansaitsisi orcarin. Rutger sopii pahiksen rooliin erinomaisesti. Hän on todella pelottava ja elokuvan lopussa hän tekee elokuvahistorian hienoimmista puheista, josta hän osan inspiroi itse. Tämä inspirointi tekee hänestä uskottavimman muista näyttelijöistä.
Elokuvassa on myös filosofista sanottavaa. Kun Batty kertoo lopussa nähneensä kauniita asioita, niin kauniita että kukaan ihminen ei sellaista koskaan näkisi, paljastuu myös hänen todellinen syynsä halua elää pidempään. Kun kuolee, muistot kuolevat mukanaan.
Visuaalisesti elokuva on kauneimpia mitä olen nähnyt. Ja se ei häviä 2000 luvun tietokone-efektielokuville, päinvastoin.
Blade Runner on kulttimaineensa ansainnut, se olikin ensimmäisimpiä dvdlle julkaistuja elokuvia. Ja tulee sietämään aikaa hyvin, vaikka 2019 onkin muutaman vuoden päässä, en usko että Blade Runner tulee vanhenemaan vielä senkään jälkeen. Ihminen ei ole kuolematon, mutta voi olla että tämä elokuva on.
‘’I’ve seen things you people wouldn’t believe.
Attack ships on fire off the shoulder of Orion.
I’ve watched C-beams glitter in the dark near the Tannhauser Gate.
All those moments will be lost in time, like tears in the rain.
Time to die.’’
