Kuninkaan puhe on jouheva kuvaus monarkian murroksesta.

2.2.2011 17:42

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:The King's Speech
Valmistusvuosi:2010
Pituus:118 min

Nelikymppisen brittiohjaajan Tom Hooperin elokuva Kuninkaan puhe oli kuluvan kevään Oscar-ehdokkuusrohmu, eikä syyttä. Ennakkoasetelma ei pystiryöppyä olisi lupaillut: elokuva epävarman brittimonarkin änkytysongelmasta ei vedä vertoja unimaailmaseikkailuille tai Facebook-kiemuroille, mutta juuri siksi Kuninkaan puhe onkin ehdokkuutensa ansainnut. Se on jo itsessään hillityn tyylikäs vastapaino amerikkalaiselle unelmatehtailulle.

Kautta vuosisatojen kuninkaalliset saivat elää verrattain suojattua elämäänsä neljän muurin sisällä, mitä nyt nostettiin maljoja, tahi laskettiin veroja sekä jaettiin kunniamerkkejä tahi kaukaisia maita. 1900-luku ravisteli kuitenkin yhteiskuntien perinteisiä rakenteita rahvaasta lähtien, eikä muutoksilta selvinnyt myöskään korkein kerma. Piru keksi ensin radion, joka pakotti ylhäisön puhumaan kansalle, ja kehitteli sen jälkeen vielä sensaatiolehdistön, joka ei säästänyt siniverisiäkään. Vuosisatojen rauha linnojen kätköissä oli lopullisesti menetetty.

Kuninkaan puhe ei ole elokuva pelkästään Englannin kuninkaan (1936-1952) Yrjö VI:n puheviasta, ei edes hänen empimisestään päähän pudonneen kruunun takia. Se ei ole elokuva pelkästään Yrjön vanhemman prinssiveljen naisseikkailuista tai tulevan kuningattaren teehetkestä tavallisten pulliaisten lontoolaisasunnossa. Kuninkaan puhe on jouheva kuvaus monarkian murroksesta, valtaistuimen kasvojen vaihdoksesta vanhasta uuteen, vuosisatojen salailun taakse jättämisestä, imperiumin inhimillistämisestä. Kuninkaallinen saa änkyttää, kuninkaallinen saa seota jenkkihempukkaan, ja myös siniveristen sukuun voi syntyä vammaisia. Eivät he olleetkaan kuolemattomia – ja juuri siksi sopivia muiden kuolevaisten johtoon.

Elokuvan rytmi on vallan mainio, se naurattaa ja myötähävettää, joskin se jää aavistuksen pinnalliseksi. Kuninkaan puhe on kuitenkin kelpo elokuva kolmenkymmentäluvun kuninkaallisten murheista. Colin Firth tekee toisen peräkkäisen (viime vuonna A Single Man) upean roolisuorituksen epävarmana ja eksyneenä yläluokan edustajana, ja Yrjön puheopettajaa esittävä mainio Geoffrey Rush ansaitsee sivuosa-Oscarin!

Arvosteltu: 02.02.2011

Lisää luettavaa