Kummeli oli 90-luvun TV-ilmiö, joka tuotiin valkokankaalle onnistuneesti elokuvien Kummeli Stories ja Kummeli Kultakuumeen muodossa. Elokuvat olivat mainiota Kummeli -huumoria ja ne jaksavat naurattaa vieläkin. Kummeli -buumi jatkui 2000-luvulla uuden tuotantokauden merkeissä ja vuonna 2006 ilmestyi elokuva Kummeli Jackpot. Oletus oli, että tämä jää Kummeli korporaation viimeiseksi tekeleeksi. Asian laita ei ollut kuitenkaan näin – valitettavasti.
Heikki Silvennoinen ja Timo Kahilainen huomasivat, että TV- ja radio-mainoksilla ei enää tienaakkaan. He päättivät tehdä vielä yhden elokuvan. Ongelma oli vain se, miten saada katsojat nauramaan, kun Kummeli-komedia ei enää toimi? Käsikirjoittajat Vihinen ja Kahilainen päättivät käyttää homovitsejä ja kaksimielisiä heittoja elokuvan tehonkeinoina. Nehän naurattavat ihmisiä aina. Alivuokralainen esitettiin aluksi näytelmänä ja se ajautui lopulta valkonkankaalle ohjaajan Matti Grönbergin ja tuottajan Markus Selinin toimesta.
Mikä on sitten lopputulos? Kertakaikkiaan surkeinta komediaa, mitä olen koskaan katsonut. Mikko Kivinen ja Heikki Silvennoinen ovat epäuskottavuuden esimerkkejä pääosissaan. Timo Kahilaisen ûbergay-hahmo Robbania kohtaan kokee valtavaa myötähäpeää, samoin myös Heikki Vihisen ja Jasper Pääkkösen Robbanin gay-frendejä kohtaan. Homohahmot ovat niin stereotyyppisiä ja suorastaan uhkuvat käsikirjoittajan homofoobisuutta niin että oksat pois: puheyyli, meikatut naamat, tiukat valkoiset housut ja naismaiset liikkeet. Eikö tätä voisi tuoda vielä hieman selkeämmin esille, että Robban ja Robbanin Sisätilapojat ovat homoja?! Tarvitaanko siihen yliammuttu streotypia, että me katsojat ymmärrämme?
Epäuskottavien ja ärsyttävien hahmojen lisäksi elokuvan vitsit ovat niin kehnoja, että väkisinkin mieleen hiipii ajatus, yrittääkö Alivuokralainen olla tahallaan surkea. Heitot kuten ”Haluaako Molotov cocktailin?” ovat niin kuivia ja arvattavia. Tätä voisi pitää jo katsojan älykkyyden vähättelynä. Jos Alivuokralainen yrittää naurattaa sen huonoudellaan, se epäonnistuu siinäkin. Se saa pikemminkin katsojansa raivon partaalle.
Kummeli elokuvissa ja etenkin itse sarjassa yksi vahva elementti on ollut hyvä musiikki. Edellisissä elokuvissa on onnistuttu tekemään hyvää huumorimusiikkia, mutta tässä tapauksessa ollaan epäonnistuttu täysin. Lopussa biisi ”Tää on poikien yö” tiivistää koko elokuvan tyylikkäästi: uskomattoman typerää, itseääntoistavaa ja kliseistä huumoria. Ja totta kai koko biisin teemana on mikäpäs muukaan kuin homoseksuaalisuus ja sen mahtavuus.
Kummeli korporaatio olisi voinut lopettaa tyylikkäästi Jackpottiin, mutta viimeinen sekoilu oli näköjään ehdoton. Alivuokralainen on Kummeli-tuotannon surkein tekele ja todellinen häpeäpilkku. Nyt suorastaan toivon, että Silvennoinen ja kumppanit terästäytyvät ja tekevät elokuvan omilla vahvuuksillaan, mutta jos ajatuksena on tehdä taas jotain muilta lainattua, unohtakaa kiitos koko juttu ja säästäkää meidät Alivuokralaisen kaltaiselta roskalta.
Alivuokralainen kirjoitettiin farssinäytelmäksi, mutta kun se siirettiin valkokankaalle, siitä tuli elokuvafarssi.
