Kello on noin 3 aamuyöllä ja saan juuri katsottua Takashi Miiken oudoksikin sanotun Visitor Q:n. Makaan sohvalla monttu auki ja kyseenalaistan valveilla olemiseni. Olen varmasti nukahtanut ja nähnyt unta, eihän missään elokuvassa voi tapahtua mitään tälläistä, eihän? Seuraavan aamun uusintakierros osoittaa kuitenkin etten ole nukkunut ja paljastaa samalla kaksi muutakin asiaa. Visitor Q on helvetin hyvä elokuva ja Takashi Miike vähintäänkin nero.
Elokuvassa kuvataan erästä perhettä, joka on kuin vastaisku Amerikkalaisissa perhedraamoissa nähdyille idylliperheelle. Isä makaa rahasta tyttärensä kanssa, poika hakkaa äitiään mattopiiskalla, äiti huoraa ja käyttää huumeita, kaiken huipuksi isä videokuvailee perheensä tapahtumia, aina poikansa mukiloinnista, itsesuorittamiin raiskauksiin. Omituinen mies takoo kivellä perheen isukin päähän järkeä ja pääseekin vierailulle perheeseen. Tämä salaperäinen vierailija muuttaakin perheen elämän täysin.
Olen muutaman elokuvan verran seurannut Takashi Miiken tuotantoa ja kaikki on ollut siinä keskivertoelokuvan yläpuolella, mutta vasta Visitor Q räjäyttää potin. En voi kiistää puheita elokuvan omituisuudesta ja sairaudesta. Välillä vaikuttaakin että Miike & kumpp. haluaa vain näyttää katsojille miten sairasta materiaalia he uskaltavat tehdä. Asia ei kuitenkaan ole näin. Miike yllättää katsojan kerta toisensa jälkeen. Missään vaiheessa meno ei ole erityisen normaalia tai järkevää, mutta aina päästään menemään sinne oudompaan suuntaan. Näyttelijät ovat äärimmäisen hyviä ja sopivat äärimmäisen outoihin hahmoihinsa hyvin. Useasti täytyykin ihmetellä mistä näyttelijät ovat saaneet kaiken energiansa, mikä näkyy huikean hyvissä roolisuorituksissa. Outoihin hahmoihin saadaan puhallettua ihmisyyttä juuri oikealla tavalla. Käsikirjoitus on joko hullun tai neron kynästä. Mielipuolisuutta riittää suuntaan jos toiseen, mutta perusajatukseltaan Visitor Q on yksinkertainen.
Kotivideokameramaisen suttuinen kuvaus istuu elokuvan yleisilmeeseen hyvin. Visuaalisella puolella Miike ei pääse herkuttelemaan aivan parhaimmillaan, mutta ohjaajan tyylittely on silti silmäänpistävän hienoa. Heti alkumetreiltä elokuva ei kaappaa mukaansa, mutta jo puolentunnin kohdalla katsoja on täysin elokuvan pauloissa. Omituisen perheen sairasta arkea jaksaa seurata herkeämättä ja elokuvan jälkeenkin pitää vielä kelailla tapahtumia päässään ja yrittää ymmärtää näkemäänsä. Miike lataa hienoja ja taatusti yllättäviä kohtauksia toisensa perään, mutta saa pidettyä elokuvan kasassa hyvin. Vaikka elokuvan tapahtumat ovatkin hyvin absurdeja ei katsoja kyseenalasta näkemäänsä hetkeksikään. Sen verran uskottavasti elokuvan tapahtumat saadaan tuotua telvisiosta ulos asti. Miikemäinen mustahuumori (korostan erittäin musta) kukkii kaikkein parhaimmillaan tässä elokuvassa. Vaikka Miiken huumori ei olekkaan täysin samoilla aaltotaajuuksilla omani kanssa, täytyy sanoa että elokuva sekä nauratti, että hämmästytti tasaisin väliajoin.
Visitor Q on todellakin kummallinen elokuva, mutta samalla todella kiinnostava ja mukaansatempaava paketti. Takashi Miike pistä parastaan ja hänen ohjaustyylinsä sopii hyvin yhteen tämän tyylisen tarinan kanssa. Kaikkia tapahtumia ei kannata edes yrittää ymmärtää, antaa elokuvan viedä vaan mukanaan.
nimimerkki: Siperia Jones
