Maineikas tanssija Boris Lermontov, nuori tanssioppilas Victoria Page ja säveltäjä Julian ovat päähenkilöt pitkäaikaisten yhteistyökumppanien Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa melodraamassa Punaiset kengät, joka perustuu löyhästi H.C. Andersenin samannimiseen satuun.
Elokuvasta tuli nopeasti yksi brittielokuvan suurista klassikoista, ja ainakin muutama erityinen ansio selittävät sen merkittävän aseman: siinä missä ennen tanssi oli elokuvataiteessa pienenä sekä melko merkityksettömänä elementtinä näytellyt lähinnä sivuosaa, nosti brittikaksikon filmi tanssin elintärkeäksi osaksi elokuvan kerrontaa. Myös tavanomaisempia ratkaisuja karttava lopetuskohtaus sekä huomattavan ansiokas värien käyttö ovat olennaisesti vaikuttaneet teoksen maineen syntyyn.
Sopivan näyttelijän löytäminen elokuvan naispääosaan oli luonnollisesti haastavaa, koska roolin suorittajan piti olla kahden erilaisen taiteen osaaja. Osaan valittu Moira Shearer säihkyy rakkauden ja uran luontiin liittyvien vaikeiden valintojen ristipaineissa kamppailevan naisen roolissaan. Hän on vakuuttava niin fyysistä taituruutta kuin myös tunteikasta dramaattista tulkintaa vaativissa kohtauksissa.
Boris Lermontovin hahmo on piinkova ammattilainen, joka suhtautuu tanssitaiteeseen kuin uskontoon. Hahmon sisimmät tunteet alkavat kuitenkin vaarallisella tavalla sekoittua tosielämään, kun hän saa tietää hänelle työskentelevien Victorian ja Julianin romanssista. Ikämies Boris kamppailee turhaan Victorian suosiosta nuoren säveltäjämiehen kanssa, ja karut tosiasiat katkeroittavat miehen mielen.
Kaikista piinaavimman valinnan eteen joutuu Victoria, jonka mieleen tanssitaiteen kovat realiteetit ovat jättäneet lähtemättömän jälkensä. Kovat ja pehmeät arvot käyvät elokuvassa armotonta ja kohtalokasta taisteluaan, ja modernissa suorituskeskeisessä yhteiskunnassa tällä klassikolla on erityisen arvokasta humaania painoarvoa. Eräs tietty kohtaus filmin loppupuolella näyttää hämmästyttävän oivaltavasti sen ikuisen tosiasian, että ihmiset kuolevat, mutta heidän taiteensa elää ikuisesti.
