Lamakauden venyttyä ja venyttyä pörssikeplottelijat ja välistävetäjät ovat soluttautuneet elokuvamaailmaan vaivihkaa. Nick Cassaveteskin nappaa elokuvansa pahikseksi limaisen bisnes- ja suhdepelurimiehen, jonka kellistäväksi vastavoimaksi kelpaa tietenkin vain juristin, vaimon ja tissien yhteissumma.
Jos tässä vaiheessa ilmoille pääsee karjahdus, että mikä sovinisti siellä kirjoittelee, täytyy todeta, että trion määritelmä on leffan itsensä lanseeraama. Käsittämättömistä käänteistä seuraavaan tyttöjen välisessä kännissä seilaava semikomedia lipsauttelee ja säheltää muutenkin kuin Viidakon tähtöset konsanaan. Yhtäläisyyttä näiden kahden ajankohtaisen tuotoksen välillä on muutakin: kuvitelma siitä, että oikeaa naisenergiaa on (kirurgisesti paranneltujen) zombimaisten hahmojen sekava hihittely ja Baywatch-kliseiden tehotoisto.
Cassavetes, sen legendaarisen Nick Cassavetesin poika, yrittää ympätä elokuvaansa aivan liikaa kaikkea. Ja kun mukana on kaikkea liikaa, jäljelle ei jää mitään kokonaista. On naistrioilua Charlien enkeleiden sadannesta jatko-osasta (olkoon se nimeltään vaikka ”Kurvit esille, Kate”) ja on Sekaisin Marista -elokuvan lässähtäneimpiä kohtauksia. Cameron Diaz on tietenkin yhdistävä tekijä näiden kolmen elokuvan välillä, mutta Se toinen nainen -elokuvan tyhjyydessä sitä lähinnä unohtuu kauhistelemaan, että kuinka vanha suosikki Cameron onkaan voinut Botox-jähmeyttää kasvonsa moiseen Jokeri-hymykuntoon.
Luonnollisuus on se voimavara, joka Siltä toiselta naiseltakin puuttuu. Diazin juristihahmo Carlysta tuodaan parin replan pohjustuksella esille, että hän on työnarkomaani, porukan älykkö, irtosuhdemestaritar ja siltikin tunteet omaava keski-ikäistyvä nainen. Henkilökohtaiset ureatasot vakiokorkealla pitävän Markin (Nikolaj Coster-Waldau aka GoT-Jaime) oikea vaimo Kate (Mann) on Carlyn vastakohta: hössöttävä ja hitusen hidas höpsö, joka on aviovuosien myötä unohtanut mm. seksuaalisuutensa, mutta löytänyt fengshuin ja aivojumpat tilalle. Tunteellisen Katen hysteriakohtaukset täyttävät puolet elokuvasta, toisen puoliskon aikana pitäisi kai nauraa uusavuttoman naisen epätoivoisille yrityksille hallita itseään isompaa lemmikkikoiraa, joka hassusti pomppii ja kakkii kaikkiin kiellettyihin paikkoihin.
Koska vihanaisista ystävyksiksi päätyvät Carly ja Kate ovat vastavoimat, ei se kolmas nainen oikein osaa olla mitään. Lööppiosastolta mukaan revityn Kate Uptonin Amber on nuori ja uhkea, ei kuitenkaan niin bimbo kuin hänen sivuhahmoutensa oletetaan olevan. Upton tuntuu heittävän roolin vain viattoman hymyn kautta, biitsituristina lavasteissa.
Koska lattea loppukohtaus tarjoaa keskeisille hahmoille (liiankin) odotettua kehittymistä, sitä jotenkin odottaa, että myös lakitoimiston sihteeri (Nicki Minaj), joka on silkka naisversio pisupää-Markista, oppisi ja kehittyisi muiden hahmojen mukana, mutta eipä kehity. Laukoo samoja viisauksia (”itsekkäät elävät pitempään”), joita ei ole ilmeisesti kehdattu kirjoittaa kenenkään muunkaan suuhun. Ja haihtuu sitten pois päähahmojen elämästä.
Se toinen nainen -elokuva päätyy lopulta tuotteeksi turhuuden tuolle puolen. Vaateparsimainokseksi, jossa uusrikkaat dokaavat joka ilta tuntematta koskaan krapulaa. Kostokeinoksi korkonsa katkaisseille ja pahasti petetyille koston enkeleille kelpaa mm. laksatiivin kaataminen Auervaaran lasiin ja sitä seuranneelle pierukonserttolle hihittely. Ja kun samaan aikaan koira paskoo lukaalin lattialle, huumori tekee itsemurhan.
