Projekti, osa 3/22
PUNTTI ITSE
Connery jatkaa, ja tekee sen jälleen hyvin. Hahmo on matkan varrella kehittynyt siten, että terävin reuna on hieman hioutunut ja tiettyä pehmeää charmia lisätty. Bond ei tällä kertaa joudu samalla tavalla mätkimään ja roiskimaan kuin Istanbulissa, ja tavaramerkiksi muodostunutta naistennaurattamista on lisätty pykälällä. Itse asiassa, toiminnan suhteen James on Kultasormessa jopa melko flegmaattinen, sanoisimmeko hyödytön. Vain muutama täpärä yks-ykkönen, muuten sankarimme patsastelee leffan läpi hieman kuin sivustakatsojana.
POLITIIKKA & JA PAHIKSET:
Ainoa Connery-eran filkka, jossa pahis tulee muualta kuin SPECTRE:stä. Private armynsa kanssa maailman tuhoa havittelee tällä kertaa lihava, kullasta pakkomielteen itselleen kehittänyt ja hassusta korostuksestaan huolimatta englantilainen Auric Goldfinger, jonka saksalainen Gert Fröbe niin ikimuistoisesti lihallistaa kankaalle. Goldfingerillä on muutaman sadan henchmanin lisäksi apunaan jykevä, hiljainen korealainen palkkatappaja/yleismies Oddjob (dvd-suomennoksessa nerokkaasti Hanslankari), jonka weapon of choice on marmoria ja ihmislihaa helposti leikkaavalla teräslierillä varustettu silinterihattu. Politiikkaa hommaan sotketaan vasta aivan lopussa, hätäisellä juonentarkennuksella Kiinan hallituksesta ja kavalasta suunnitelmasta saastuttaa Yhdysvaltain kultavarastot 58:ksi vuodeksi ja näin rampauttaa länsimaiden talous. Kultasormea itseään kiinnostaa toki vain oman kulta-aarteensa arvon kymmenkertaistaminen.
ÄKSÖNKOHTAUKSET JA ÄLYTTÖMYYDET:
Kuten jo totesin, Bond ei toiminnan suhteen joudu tällä kertaa tiukimpaan paikkaansa. Lopun pystypaini Oddjobin kanssa on toki klassikko, mutta tästäkin krediitit lähinnä korealaisen kakkospahiksen superjulmalle olemukselle. Random-hetkiä onneksi piisaa ihan tarpeeksi. Ensinnäkin, tuo pääpahiksen hieno suunnitelma. Kultasormi on tyyppiesimerkki leffasta, jossa täysin älyvapaa ja kuolleena syntynyt ”paha juoni” saadaan elokuvan keinoin vaikuttamaan jännittävältä ja jopa toteutettavalta. Näitä suuruudenhulluja maailmantuhosuunnitelmiahan ruvettiin myöhemmin tässä, ja monissa muissa, elokuvasarjoissa viljelemään ihan tosissaan, toinen toistaan megalomaanisempina, mutta yksinkertaisessa pahuudessaan Auric Goldfingerin originelli plääni on sieltä parhaasta päästä. Huomioikaa myös suorat vaikutteet myöhemmissä kulttileffoissa, esim. Die Hard 3. Sitten on tietysti näitä pikku yksityiskohtia, hilpeimimpinä legendaarinen konepistoolimummo, Goldfingerin lasertykki ja Bondin yläluokkaisen alentava suhtautuminen Beatlesiin.
BOND-TYTTÖ:
Tämä kappale sisältää spoilereita. Leffa on saanut usein krediittiä siitä, että Pussy Galoren hahmo on hyvin itsenäinen ja varmaotteinen leidi, joka mm. paiskoo Bondia judo-otteilla pitkin seiniä muutamaan otteeseen. Myös Pussya näyttelevä Honor Blackman on kerrankin ihan oikeasti aikuinen nainen (kuvaushetkellä 37 ja täten vanhin Bond-tyttö tähän päivään asti) eikä mikään tytönheituva. Onkin totta, että hahmo on hyvä ja piristävän erilainen. Taitava lentäjä, luja johtaja, taistelulajien taitaja ja täysin moraaliton muutenkin. MUTTA. Ja korostettakoon, että minua tämä ei henkilökohtaisesti häiritse, mutta vie tavallaan hieman pohjaa pois tältä usein esitetyltä ”tasa-arvoisin Bond”-kommentilta. Pussyhan on pahis, joka tekee töitä Goldfingerille. Hänen tehtävänsä on levittää Fort Knoxin ympäristöön tappavaa hermomyrkkyä, listiä sillä 60 000 (!) ihmistä ja mahdollistaa Goldfingerin armeijan hyökkäys kultavarastoon. Korostettakoon myös, että täti on ihan ok tämän suunnitelman kanssa, ja välittää vain palkkarahoistaan, joilla hän aikoo ostaa paratiisisaaren. Sitten, ja tämä on ehkä meitsin suosikkikohta, salainen agentt 007 James Bond käyttää hieman vetovoimaansa, seuraa kieriskelyä heinillä, ja näin BUUM, Pussy Galore on parantunut rikollisista tavoistaan, rakastunut Jamekseen ja auttaa tätä tekemään Goldfingerin suunnitelmat tyhjiksi. Eli siis kertauksena. Yleisesti tunnetussa ”kaikista tasa-arvoisimmassa James Bond-elokuvassa” se ”itsenäinen ja tasavertainen naishahmo” parantuu pahuudesta seksillä Bondin kanssa ja auttaa tätä pelastamaan maailman. James Bondin pikku-james siis pelastaa Goldfingerissä maailman. Näin!
OMIA HUOMIOITA:
Suurin huomio oli se, etten itse pidä tätä sarjan parhaana osana, kuten lähes kaikki muut tuntuvat pitävän. Tuntuu siltä, että aina kun parasta Bondia äänestetään, Kultasormi voittaa tai ainakin sijoittuu kärkipaikoille. Tämä on sinällään helppo ymmärtää, että Goldfinger on kaikin tavoin niin paljon ”isompi” leffa kuin kumpikaan edeltäjistään. Sen budjetti oli suurempi kuin Dr. No:n ja From Russia With Loven yhteensä, sen paha suunnitelma on ainakin tuplasti suuruudenhullumpi kuin edellämainittujen ja esimerkiksi Desmond Llewelynin esittämä varustemestari Q esiintyy tässä pätkässä ensimmäistä kertaa tuolla koodinimellä ja sarkastisella asenteellaan varustettuna (edellisessä leffassa hahmon nimi oli vielä Boothroyd), mukana on yksi kaikkien aikojen parhaista Bond-tytöistä ja leffan teemabiisi on klassikko jo itsessään. Kyseessä on siis ehdottomasti hyvä ja useita katselukertoja kestävä elokuva. Mutta ei ainakaan meikäläiselle paras Bond. Siihen meininki ei riitä. Yksinkertaisesti Bond pääsee hieman liian helpolla, toimintaa ei ole riittävästi eikä huumori ole aivan tarpeeksi kirpeää. Pointsit himaan silti.
