Kun Michael Mooren erinomainen Bowling for Columbine-dokkari sai Cannes’n erikoispalkinnon vuonna 2002, kukaan ei varmasti osannut arvata, että saman hepun seuraava dokumentti saisi kyseisen filmifestivaalin pääpalkinnon kaksi vuotta myöhemmin. Fahrenheit 9/11 sai palkinnollaan takuuvarman paikan Yhdysvaltain leffateattereihin pahansisuisten republikaanien estely-yrityksistä huolimatta. Dokumentti meni suoraan USA:n lipputulojen kärkeen, mikä oli hämmästyttävä historiallinen saavutus. Kyllä täytyy olla surkea presidentti, että tällaista voi tapahtua. Moore on uhrannut aikaa ja rahaa Bushia vastaan hyökkäämiseen sekä dokumentein että julkisesti (kuuluisimpana tapauksena legendaarinen vuoden 2003 Oscar-puhe).
No George Walker Bush Jr. on erittäin surkea presidentti ja ehkäpä Yhdysvaltain historian huonoin. Gallupeissa häntä pidetään mm. Euroopassa pahempana johtajana kuin Saddam Husseinia, joten ei ihme kun Michael Moore on päässyt kertomaan ihmisille totuutta. Bush Jr. hyökkäsi WTC-iskujen jälkeen Afganistaniin tappaen 4000 viatonta ihmistä ja vuoden 2003 alussa hän aloitti sodan, joka on sekä järjettömyydessään että huolimattomuudessaan mykistyttävä teko. Irakin sodasta tuli verisempi kuin kukaan ajatteli ja nyt odotetaan miten Bush Tyhmempi onnistuu selvittämään ongelmansa itse (kerrankin). Bush saa myös tulevaisuudessa Patriot Actiin nojaten riistää ihmisiltä kansalaisoikeuksia. Älkääkä unohtako abortin totaalista kieltämistä, mikä on jo hyvin lähellä, sekä järkeviä ympäristö -ja aselakeja, joiden asettamista Bush on karttanut ja tulee karttamaan vieläkin, sillä miksi roisto ei aatteistaan luopuisi? Jos ei olisi olemassa fundamentalistisia republikaanitaukkeja, niin ehkä ryhtyisin
harjoittamaan kristinuskoa. Nyt turvaudun ateismiin, ellei toivoa paremmasta tule.
Fahrenheit 9/11 kertaa Floridan näennäisen vaalivilpin sekä tapahtumat ennen ja jälkeen syyskuun 11. päivää. Bushin historiaa puretaan paljastamalla helpot tiet yliopistoon ja bisnesmieheksi vaikutusvaltaisen isän ansiosta. Bushin perheen sidokset bin Ladenin perheeseen ovat jossain vaiheessa isossa katsannossa ja elokuvan rohkein paljastus on se, että vain bin Ladenin perheen jäsenet saivat lentää Yhdysvalloissa syyskuun 11. päivän jälkeen. Siinä sivussa elokuvan hauskin henkilö sujauttaa typeriä ja vaarallisia lauseita, joiden pitäisi saada aiemmin tietämättömän henkilön varmasti puistattamaan päätään ja suorastaan pelkäämän maailman puolesta. ”I am a war president” sanoo Yhdysvaltain 43. presidentti ja minä alan itkeä. Jos ihmisellä on vähänkin tunteita ja empatiaa vieraita ihmisiä kohtaan, niin Mooren elokuva pitäisi liikuttaa ja synnyttää vihaa Bushia kohtaan.
Bowling for Columbinen täydellisyyttä ja vaikuttavuutta ei tässä tavata ja Fahrenheit 9/11 nousee vain hieman keskinkertaista paremmaksi dokumentiksi poliittisesta ja jo nyt historiallisesta statuksestaan huolimatta. Elokuvassa selitellään hieman liikaa ja yksityiskohtia viljellään todella tiuhaan tahtiin. Moorelta olisi toivonut pientä rauhallisuutta, jotta katsoja saisi enemmän mietittävää. Filmin bravuurihetkeksi nousee entisen patrioottiäidin suru, kun hän on menettänyt poikansa Irakissa. Sitten ei ole enää mitään syytä kannattaa sotaa ja äidin kanta muuttuu totaalisesti ja hänen vihansa kohdistuu Mooren tavoin Valkoisen talon hallitsijoita kohtaan. Tämänkaltaista koskettavuutta harvoin tapaa dokumenteissa ja piinaavin fakta on se, että se on totta.
Mooren dokumentti on puhdasta propagandaa, mutta onko se muka paha asia? Tarkoituksenahan oli istuvan presidentin sysääminen pois valtaistuimelta, joten massoihin vaikuttaminen kaikkein selvimmällä ja helpoimmalla tavalla oli pakollinen ratkaisu Moorelta. Cannes’n pääpalkintoa se ei olisi mielestäni ansainnut, ei kuuna eikä päivänä, kun historian kirjoista näkee Pianistin, Pulp Fictionin ja Taksikuskin kaltaisten mestaritöiden napanneen samaisen palkinnon. Fahrenheit 9/11:n palkitseminen oli eräänlainen kuriositeetti, yritys vaikuttaa, joka ei onnistunut ratkaisevalla tavalla. Mutta jos lukuisat ihmiset rupesivat muuttamaan kantaansa sodanvastaisemmaksi ja Bushia kritisoivaksi, on palkinnolla jotain todellista arvoa. Ja jos Mooren kaksi uusinta ja kuuluisinta työtä nostavat dokumenttielokuvien suosiota kaikkialla maailmassa, on allekirjoittanut onnellinen. Keskustelua aiheuttavia elokuvia ei ole koskaan liikaa.
Lyhyesti sanottuna Fahrenheit 9/11 on lihavan isosydämisen liberaalin tärkeä dokumentti kylmäsydämistä idioottia vastaan, joka tappaa lapsia öljyn vuoksi.
nimimerkki: Nelisilmä
