Meksikon lahja elokuvamaailmalle, Alejandro González Iñárritu, voitti kansainvälisellä suurelokuvallaan parhaan ohjauksen palkinnon keväällä Cannesissa, eikä suotta! Babel täydentää Amores Perrosin ja 21 gramman aloittaneen kuolemaa käsitelleen trilogian. Nimensä Vanhasta testamentista ottanut elokuva tutkii ihmisiä eri maailmankolkkien ja kielten vaikutuksen alaisena. Kyseessä on kunnianhimoinen aikaa ja rahaa vaatinut työ.
Ohjaajan aiempien teosten tapaan Babelissa risteytetään kolme eri tarinaa. Joista ensimmäisessä seurataan köyhän marokkolaiskylän tietämättömiä paimenpoikia, Yussefia (Boubker Ait El Caid) ja Ahmedia (Said Tarchani). Sakaalien tappoa varten pojat saavat kiväärin, mutta he alkavatkin leikkiä sillä ja ampuvat sillä turistibussia. Luoti menee poikien tietämättä ikkunan läpi ja osuu amerikkalaiseen naiseen, Susaniin (Blanchett), jonka mies Richard (Pitt) yrittää epätoivoisesti saada apua vaimolleen keskellä Marokkoa, keskellä ei mitään. Vahinkolaukaus tulkitaan jenkkien silmissä terrori-iskuksi: maailmanlaajuinen mielenkiinto on taattu, ja kärsimyksen kouriin joutuvat niin pojat kuin heidän perheensä ja kotikylänsä.
Sillä välin Kalifornian ja Meksikon rajamailla Susanin ja Richardin luotettava meksikolaislastenhoitaja Amelia (Adriana Barraza) joutuu ottamaan hoidokkinsa, pienen pojan Miken (Nathan Gamble) ja tytön Debbien (Elle ”Dakotan sisko” Fanning), mukaan poikansa häihin Meksikoon, koska lapsille ei löydy tilapäistä kaitsijaa. He joutuvat hengenvaaralliseen tilanteeseen Amelian veljenpojan, Santiagon (Gael Garcia Bernal) kanssa: iltaisin poliisit eivät katso hyvällä ns. vääränvärisiä kuskeja, myöskään sillon kun he ovat syyttömiä.
Kansainvälistä väria elokuvaan tuo sen kolmas taso, Japaniin sijoittuva tarina kuuromykästä tokiolaistytöstä Chiekosta (Rinko Kikuchi), joka etsii itseään, paljon poissa olevaa isäänsä sekä hyväksyntää ja rakkautta. Silmiensä ja paljonkertovan hiljaisuutensa kautta jokainen asia näyttäytyy uudessa valossa. Chieko oireilee seksuaalisesti holtittomalla käyttäytmisellään. Mistä hänen ahdistuksessa on loppujen lopuksi kyse, selviää pikkuhiljaa ja palapelimaisittain, kuten koko elokuva itsessään. Kaikki kolme tarinaa kertovat tarinan kommunikoinnista ja sen puutteesta. Kieliongelmista niin hyvä- ja huono-osaisten, rikkaiden alistajien ja köyhien alistettujen että kuulevien ja kuurojen kesken.
Babelin näyttelijätyö on kauttaaltaan vahvaa. Menestyksekkään uran omaava Brad Pitt ei ole varmaankaan koskaan ollut näin hyvä kuin nyt eksyneenä jenkkituristina! Cate Blanchett ei ole yhtään huonompi Susanina, joka voi kohdata kuolemansa. Hätkähdyttävä Adriana Barrazza on hyvin vaikuttava erämään ja kolkon kohtalonsa paineessa hikoilevana lastenhoitaja, jonka ihmisarvo määräytyy kasvottomien viranomaisten käsissä. Rinko Kikuchin rooli on hyvin voimakas kuuromykkänä tokiolaistyttönä, joka on menettänyt äitinsä, eikä ole kovin läheinen isänsä (Kôji Yakusho) kanssa sekä on kykenemätön fyysiseen kontaktiin muiden ihmisten kanssa. Gael Garcia Baernal ja Kôji Yakusho tekevät myöskin väkevät suoritukset. Eikä sovi unohtaa marokkolaisia amatöörinäyttelijöitä, joista osa näki elokuvakameran ensimmäistä kertaa. Jokaisen suoritus on hatun noston arvoinen! Myös Michael Pena (Crash) ja Clifton Collins Jr. (Capote) piipahtavat ruudulla antaen kaikessa lyhyhyisyydessään hienot suoritukset.
Iñárritun ja trilogian aiempien osien kirjoittajan, Guillermo Arrigan kirjoittama käsikirjoitus on aiheeltaan ajaton sekä täynnä tunteita. Vaikuttavan lopputuloksen viimeistelee, Brokeback Mountainissa myöskin vaikuttaneet, Iñárritun luottomiehet, kuvaaja Rodrigo Prieton karu kuvaus sekä Brokeback Mountainin scoresta Oscarin napannut Gustava Santaolallan upea kitaramusiikki. Täytyypä todeta, että Babel on tämän vuoden vavistuttavin elokuvakokemus!
nimimerkki: Mara
