Kansakuntaa hallitsee ajattelematon teinipariskunta ja leffaa hidastempoinen vaahtokarkkimaisuus.

23.7.2010 01:29

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Marie Antoinette
Valmistusvuosi:2006
Pituus:123 min

Moni taho totesi pelottavan yksimielisesti Sofia Coppolan Marie Antoinetten vaahtokarkkimaiseksi välityöksi. En tahtonut uskoa, koska tuon kuulun leffaperheen neiti oli aloittanut ohjaajanuransa kahdella lähes täydellisellä elokuvalla, hauraan kauniilla Virgin Suicidesilla sekä ja henkilökemiat uudelle tasolle vievällä Lost in Translationilla. Kuningatar Marie-Antoinette d’Autrichen tarinan kertovan leffan nähtyäni on pakko liittyä kerhoon: välityö mikä välityö, vaahtokarkkipallero mikä vaahtokarkkipallero.

Ja tähän kohtaan voisi vaikka heittää ne elokuvan keskimmäiseen keskikerrokseen vievät kolme pojoa, mutta pulistaan nyt vielä hetkonen.

Ennakkoon ajatellen leffan rakentaminen Kirsten Dunstin tyttömäisen habituksen ympärille ja lopputulemuksen kyllästäminen/päivittäminen helein poppisävelin piti olla vahvuus. Juuri debyytti Virgin Suicidesissa Dunstin nuoruudenhehku toi surumieliseen stooriin kaivatun loiston. Täysikäiseksi ehtinyt Dunst on seksikäs näky Versailles’n käytävillä kuvattuna, mutta niin kauhean etäinen, aivan kuten koko leffa.

Coppolan musiikkimaku ei ole kadonnut mihinkään, mutta jotakin kertoo sekin seikka, että Ranskan ylpeys Air sävelsi Virgin Suicidesiin kokonaisen soundtrackin, LiT-pätkään lohkesi vielä yksi tunnelmapalaklassikko Alone in Kyoto ja Marie Antoinetteen enää yksi lähes hissimusiikkimainen viisu. Myönnetään toki, että Curen All cats are grey -vedon kaltaiset valinnat ovat onnistuneita.

Massiivisen pukudraaman (semi)komedialliset osat jäävät turhiksi, Jason Schwartzmanin suoritus Louis XVI -hallitsijana hukkuu hahmon hömelyyteen – edes naurattamatta. Onhan se toki hassua, että kokonaista kansakuntaa hallitsee ajattelematon teinipariskunta, historiaa rakennetaan puberteetin voimin ja miekkosella on jopa sänkyhuolia, mutta jotenkin vire kärsii pinkkisävyisen keventelyn lomassa. Komea puvustus, kaunis pääosatulkki, väärinymmärretyn naisen kasvutarina aiheena ja jämäkkä ohjausote ovat peukunnoston arvoisia asioita, mutta jo kässärin tyhjäkäynti yksistään vetää kokonaisuuden vauhdilla alas pilvi- ja hallitsijainlinnoista.

Arvosteltu: 23.07.2010

Lisää luettavaa