Kansakunnan synty on historiallisesti, kulttuurillisesti ja etenkin elokuvahistoriallisesti tärkeä elokuva. Se aiheutti mielenosoituksia, elokuvan kieltämistä joissain osavaltiossa, oli ensimmäinen elokuva, joka näytettiin Valkoisessa talossa ja aiheutti osaksi Toisen Ku Klux Klaanin syntymisen. Kaikkein tärkeimpänä se aloitti elokuvan sellaisena kuin me sen tunnemme. Voisipa jopa sanoa, ettei Leffatykkiäkään olisi ilman tätä elokuvaa. Varsinainen elokuva kumminkin näiden tapahtumien takana on paljon, paljon yliarvostettu.
Eräässä pikkukylässä eteläisessä Carolinassa asuu kaksi perhettä: Stonemanit ja Cameronit. Stonemanien veljekset tapaavat kyläillessään Cameronit, joiden tyttäreen toinen veljistä rakastuu. Onnea ei kumminkaan kestä kauan, koska Yhdysvaltain sisällissota alkaa pian tämän jälkeen. Se ei kumminkaan ole mitään verrattuna sodan jälkeisiin kauheuksiin…
Ensimmäinen vika näkyy jo juoniselostuksen karuudesta. Juoni on todella monimutkainen ja sen selittäminen kunnolla on todella vaikea tehtävä. Juoni rönsyilee, heittelee sivuhahmoja sisään ja ulos yhtämittaa ja lisää tarpeettomia lisäjuonia. Toinen ongelma on kesto. Koko elokuvan pääjuonen olisi voinut kertoa paljon lyhyemmässä ajassa ja paljon menestyksekkäämmin. Kerrotaankin, että ohjaaja Griffiths ei tehnyt käsikirjoitusta, vaan keksi juonen sitämukaa kun elokuvaa kuvattiin ja kirjoitti sen ylös pieniin paperilappuihin. Se näkyy, valitettavasti.
Näyttelijät pelastavat hieman elokuvaa. Lillian Gish näyttelee sydäntälämmittävästi Stonemanin sisarusta, ja Henry B Warthall ei sorru ylinäyttelyyn esittäessään sankari Beniä, joka perustaa Ku Klux Klaanin ”pelastaaksen Amerikan neekereiltä”. Luitte oikein, neekereiltä. Elokuva muuttuu nopeasti keskivälissä tummaihoisia eläimiin vertaaviksi rasistiseksi sonnaksi, laskien yhä elokuvan tasoa syvemmälle ja syvemmälle maan alle.
Kansakunnan synty on – kuten edellä mainittiin – rasistinen, ylipitkä ja juoneltaan todella vaikea käsittää. Se on silti tunnettu kamerakulmistaan ja leikkaustavasta, joka on säilynyt näihin päiviin saakka tuhansissa eri elokuvissa. Jos haluat nähdä palan elokuvahistoriaa, tämä sinun on pakko nähdä. Muutoin, älä katso.
