Frank Capran tuotannon ylivoimaisesti parhaimpiin aikaansaannoksiin kuuluva Sininen kuu on kokenut lukuisia muutoksia ja paljon hiomista ennen lopulliseen, mahdollisimman laadukkaaseen julkaisukuntoon pääsemistä. Siitä puuttuu edelleen kuvamateriaalia seitsemän minuutin verran, mutta nämä minuutit korvataan taidokkaasti yhdistämällä täydellisenä säilyneen ääninauhan oikeat kohdat tuotannon aikana otettuihin valokuviin. Ratkaisu on yllättävän toimiva ja tuo mukavasti särmää muutenkin maagista voimaa uhkuvaan mestariteokseen.
Sininen kuu alkaa perinteisenä seikkailutarinana, jossa kaapatun lentokoneen pienilukuinen matkustajajoukko tekee pakkolaskun ennestään tuntemattomalle alueelle jossain Himalajan vuoriston uumenissa. Tarinan luonne muuttuu kuitenkin pian, kun yön yli myrskyn laantumista odotelleet matkustajat kohtaavat yhtäkkiä avuliaita Shangri-La –nimisessä paikassa asuvia ihmisiä, jotka saattavat eksyneet matkustajat tämän vuorien ympäröimän laakson suojissa säilyneeseen ja täysin ulkomaailmasta eristyksissä olevaan paratiisiin.
Henkilöhahmoista huomio keskitetään pääosin brittiläiseen diplomaattiin, joka on tähän mennessä elänyt median suuressa suosiossa, mutta tosiasiassa elää tyhjänpäiväistä elämää etsien jatkuvasti omaa paikkaansa maailmassa. Shangri Lahan ei ulotu ulkomaailman ihmisten ahneutta, kateutta eikä itsetuhoista käyttäytymistä, eikä mitään muutakaan mikä nakertaisi ihmiseltä arvokkaita elinvuosia, joille Shangri Lassa ei ole olemassa selkeästi määriteltäviä rajoja.
Seikkailutarina on jo sinänsä tietenkin kiehtova, sillä se on täynnä paratiisin täydellisyyden ihmettelyä, ja tasaista tahtiaan soljuvaan ihmiselämään tutustumista. Uusien tulokkaiden on tietenkin sisäistettävä paikan ainutlaatuinen toimivuus, aina rikollisuuden puutetta ja usein turmiollisen omistushalun olemattomuutta myöten. Tarinan hahmoista Conwayn harteille laskeutuu suuri taakka: hän iskee silmänsä muuan paratiisin naiseen, jolla on lopulta omat salaisuutensa kerrottavanaan. Kaikista ylimmällä ikälopulla johtajalla on myös erittäin tähdellistä kerrottavaa miehelle, joka lopulta asetetaan elämänsä valinnan eteen hänen joutuessaan tutkimaan sisintään ja etsimään tukalaan tilanteeseensa oikean ratkaisun.
Alusta loppuun ryhdikkäänä ja hienovireisenä pysyvä tarina on koskettava niin toivoa täynnä olevalla sanomallaan kuin yllättävillä dramaattisilla käänteillään, jotka myös tukevatkin pääideaa olematta minkäänlaisia irrallisia säväytyksiä. Teos herättää katsojan ajattelemaan positiivisesti kerta toisensa jälkeen hämmästyttävällä symboliikallaan: kaikki me etsimme omaa Shangri Latamme, ja pelkästään tämän paratiisin olemassaoloon uskominen kannustaa ihmistä uskomattomiin suorituksiin, mikä todistetaan elokuvassa erityisesti Conwayn ihmisen käsityskyvyn ylittävillä uroteoilla. Avainkysymys ei ole kuitenkaan se, onko Shangri Lata olemassa, vaan haluammeko uskoa sellaisen olevan olemassa. Kun jotain todella haluaa, sen nimittäin myös saa, mutta valitettavasti usein pettymysten ja epämiellyttävien sattumusten kiveämän polun läpi käveltyä.
