Michael J. Fox tuo Paluu Tulevaisuuteen –elokuvasarjasta tuttu lapsenkasvoinen näyttelijä. Marty McFlyn rooliin liimautunut näyttelijä ei varsinaisesti koskaan ole ollut mikään takuu varma nimi, vaikka Paluu Tulevaisuuteen elokuvat ovatkin mainiota viihdettä. Ehkä juuri ensimmäisen osan ansiosta miehen vähemmän tunnettu elokuva Teen Wolf sai jonkin verran näkyvyyttä, jotta siitä saattoi muodostua tavallaan klassikko. Oli elokuvan maine mitä tahansa, niin hyvä se ei silti ole. Ei missään tapauksessa.
Fox esittää Scott Howardia, jonka suvussa on ihmissusigeeni. Hän ei tätä itse tiedä. Murrosiässä Scott alkaa muuttua, muttei normaalilla tavalla. Hänen vartalonsa peittyy karvasta täyden kuunaikaan. Myös hampaat hioutuvat uuteen uskoon. Scottin on vaikea hyväksyä kohtaloaan, mutta ajan kanssa hän alkaa tottua ajatukseen. Ihmissutena hän on suositumpi koulussa. Jopa koulun umpipaska koripallojoukkue alkaa menestyä, kun Scottin yli-inhimilliset voimat ottavat vallan.
Juoni koostuu lähinnä irrallisista kohtauksista, joissa murrosiän kriisi on kätketty ihmissuden muotoon. Voisi jopa kuvitella, että homma toimii. Pääosassa on 80-luvun teinitähti, eikä idea muutenkaan kuulosta hullummalta. Toisin kuitenkin on, sillä tarina on onnistuttu pilaamaan liian tavanomaisella kasvutarinalla. Perinteiseen urheiludraamatyyliin kasvu tapahtuu hitaasti, mutta sitäkin varmemmin Siirappinen tarina sisältää kaikki mahdolliset elokuvakliseet. Samalla se ei osaa hyödyntää niiden dramaturgista potentiaalia ollenkaan.
Kyseessä pitäisi olla kauhukomedia. Loppujen lopuksi kyseessä ei ole kumpikaan. Molemmat osa-alueet on tehty niin juosten kusten, että katsojan surun kyyneleet valut poskea pitkin jo ensimmäisen vartin jälkeen. Ihmissusimaskeeraus on kertakaikkisen huonosti tehty. 80-luku oli aikaa, joka mullisti ihmissusien olemuksen. Samalla se antoi aivan loistavan mahdollisuuden muuntautumiselle. Teen Wolf sortuu käyttämään varsin vanhaa kikkaa, joka on nähty kauan sitten Wolfman –elokuvissa, tosin silloinkin jo paremmin toteutettuna.
Jos efektit kusevat katsojaa silmään, niin vielä pahemmin silmät saavat happoa umpipaskasta komediasta. Huumori on perinteistä college-kamaa, joka ei yllätä. Kaikki kliseiset hahmot ovat mukana ja huonolla tavalla hyvin edustettuna. Kuinka hauskaa on laittaa munan mittainen Michael J. Fox pelaamaan koripalloa. Noh, ei kovinkaan hauskaa. Entäs miltä kuulostaa lihava pelaaja joukkueessa, ei sekään kovin hauskalta. Tai joukkueen valmentaja, joka jakelee typeriä elämän viisauksia. Kuten arvata saattaa, ei toimi. Kaikki hahmot ovat typeriä ja huonosti toteutettuja.
Lopputuloksena Teen Wolf on täysi floppi. On vaikea käsittää, miten se on saanut maineensa. Siinä ei ole mitään hyvää. Se tarjoaa vain huonoja vitsejä sekä vähintään yhtä huonoja tehosteita. Suurin miinus tulee kasarihengen puutteesta. Mitä vittua! Elokuva on tehty 80-luvulla, eikä siinä ole sinistä sähköä. Myös aikaan kuuluvat musiikit ovat heikosti esillä. Niitä on jokunen, mutta ne eivät millään tavalla tempaa mukaansa. En suosittele tätä kenellekään. Jos joku tästä pitää, niin luoja häntä auttakoon. Ainakin hänenkaltaisilleen on tehty jatko-osa, joka on myös aivan järkyttävän heikko esitys.
