Keskusteluja Jumalan kanssa on sekä mielenkiintoinen kirjatrilogia että kaunis elokuva. Vaikka elokuvan sanotaankin perustuvan Neale Donald Walschin kirjoittamiin kirjoihin, se ei varsinaisesti tee niin, vaan elokuva kertoo Neale Walsch -nimisestä miehestä ja siitä, kuinka hän tuli kirjoittaneeksi Keskusteluja Jumalan kanssa -kirjat.
Elokuvan kerronta limittää nykyhetken, jossa Neale kulkee luennoimassa täysille saleille kirjojensa teemoista, ja takaumat, joissa käydään läpi miehen vaiheita ennen kirjojen kirjoittamisen aloittamista. Neale on jäänyt työttömäksi ja ajautunut eroon perheestään. Asunto lähtee alta ja mies päätyy kodittomien leirintäalueelle teltan suojiin. Kun kaikki on mennyt, ja omaisuus mahtuu olkalaukkuun, on ihminen riittävän vastaanottavainen jopa jollekin sellaiselle, mitä Neale Walsch sai vastaanotettavakseen: Jumala alkaa puhua hänelle selvillä sanoilla, vastailla hänen kysymyksiinsä suoraan. Mies alkaa kirjoittaa kysymyksiä paperille vimmaisesti, ja vastaukset niihin tulevat hänen kynästään sitä mukaa. Lopulta vuoropuhelua on kertynyt kolmen kokonaisen kirjan verran, kustantaja tarjoaa niistä huippusummaa, ja Nealesta on kuoriutunut nöyrä mies.
Voi olla, että elokuvan tekijät olettavat katsojien jo lukeneen Walschin kirjat, ja tietävän siis alusta saakka, mistä on kysymys. Siinä mielessä elokuva toimii – niille, jotka ovat taipuvaisia uskomaan, että Jumala todella on suoraan innoittanut jokaisen sanan Walschin kirjoissa – kirjojen sanoman vahvistajana, sillä se suorastaan pakottaa tuntemaan myötätuntoa Walschin hahmoa kohtaan. Kyseessä ei ole kyynikoiden elokuva. Mutta jos tämä elokuva saa liikuttumaan kyyneliin jonkun, jonka käsiin Walschin kirjat eivät ole vielä osuneet, tämän jälkeen ne varmasti osuvat.
Pääosanesittäjä Henry Czerny on uskottava, hänen surumielisissä silmissään on juuri sellaista nöyryyttä ja epäröivää viisautta, joka kuuluu Jumalan sanansaattajalle. Myös pitkä parta kuuluu siihen. Näyttelijät Walschin kodittomien juoppokavereiden rooleissa tuovat elokuvaan pienen, virkistävän annoksen viihdyttävyyttä. Kohtaukset, joissa Walsch luennoi ja keskustelee ”tavallisten” ihmisten, kirjojensa lukijoiden kanssa, ovat koskettavia, mutta ne kaksi epäilijää, vastustajaa, jotka nousevat ihmisjoukosta ilmaisemaan mielipiteensä, hiljenevät ehkä turhan helpolla.
Elokuva ei itse asiassa avaa kovinkaan paljon Walschin kirjojen sisältöä, mutta hyvä niin: ne kannattaa lukea kokonaan. Sikäli elokuva onkin lähinnä kirjojen oheistuote, mainos niille, jotka eivät ole niitä lukeneet, ja lisäfiilistely niille, joihin kirjat upposivat. Sisällä tuntuu silti kouraisu: tapahtuiko tuo todella miehelle, joka on oikeasti olemassa?
