Nyt, kun Marvel on kiiruhtanut oman universuminsa kanssa ja potkaisee ulos lähes joka vuosi kolme elokuvaa, on DC:n universumi vasta lapsen kengissä. Vuonna 2017 DC sai vihdoin ulos oman Avengersinsa, jonka Marvel heitti kehään jo viisi vuotta sitten. Moni on varmasti seurannut, mitä Justice Leaguen kulisseissa on tapahtunut ja leffa on omannut mielenkiintoisen tuotantoprosessin. Hommaan on liittynyt ohjaajavaihdos ja suuret uudelleenkuvaukset. Batman v Superman: Dawn of Justice kesti lähes kolme tuntia, joten kahden tunnin Justice League pläjäys kuulosti hassulta. Toki kahteen tuntiin ei voida tunkea niin paljon kuin Batman v Supermaniiin, mutta kun ottaa huomioon, että Justice Leaguen on tarkoitus esitellä niin monta keskeistä uusinta hahmoa, tuntuu jo lähtökohdat hieman epäilyttäviltä.
Teräsmiehen tehtyä suuren uhrauksen koko maailman puolesta, Bruce Wayne on vihdoin ymmärtänyt, että maailmassa on vielä sankareita, jotka voivat tuoda toivoa. Prinsessa Dianan kanssa Bruce kokoaa yhteen kaikki yliluonnollisia voimia omaavat ihmiset, että he voisivat suojella yhdessä maailmaa vaarallisilta superpahiksilta. Sillä aikaa Paratiisisaarella mystinen voimakuutio avataan ja maanpäälle ilmestyy voimakas Steppenwolf, joka haluaa ottaa haltuunsa koko maailman. Oikeuden Puolustajien on yhdistettävä voimansa ja aloitettava sota tätä jumalan kaltaista hirviötä vastaan.
Batmaninä toimiva Ben Affleck on hyvä Batman ja tuo esiin sellaisen lihaksikkaamman Lepakkomiehen kuin esimerkiksi Christian Bale, joka on myös loistava Batman. Hänen tyylinsä ei ole yhtä synkkä kuin Balen, mutta Frank Millerin The Dark Knight Returnsia mahtavasti muistuttava. Tuollainen iso lepakko olisi vetänyt Banea turpaan unissaankin, mutta jää tässä suuresa taistelussa selvästi supervoimat omaavien sankarien varjoon. Vaikka Wonder Woman ei ollut elokuvana omaan makuuni, Gal Gadot teki minuun vaikutuksen ja sopii rooliinsa kuin nenä päähän. Uusista hahmoista näämme pahiksen lisäksi Flashin, Cyborgin, Aquamanin ja tietenkin komisario Gordonin. Näistä pisimmän korren vetää Ezra Millerin Flash, joka toi mieleeni samana vuonna ilmestyneessä Spider-Man: Homecomingissa nähdyn Tom Hollandin Seittisingon. Kummatkin ovat innokkaita, epävarmoja ja hauskoja nuoria sankareita, jotka eivät vielä ole oikein olleet mukana suuremmisssa taisteluissa. Siinä, missä Tony Stark teki Peter Parkerista jollain tavalla suojattinsa, nyt Barry Allen astuu Bruce Waynen siipien suojaan. Harmi vain, että Flashin asu näyttää liian yksityiskohtaiselta ja robottimaiselta.
Jason Momoan Aquaman jää pahasti varjoon ja tuntuu läpi elokuvan hieman etäiseltä hahmolta. Hänellä on pari ”äijä” -kohtausta, mutta kärsii juuri siitä, että hänestä ei saa tarpeeksi taustatietoa. Hän oli hieno näky tatuointeineen, mutta toivon, että hänestä saadaan enemmän irti kauhuohjaaja James Wanin ohjaamassa elokuvassa. Aquaman muuttuu elokuvan aikana synkistelijästä äijämäiseksi kaveriksi, josta näkyy selvästi Snyderin ja Whedonin vaihdos. Cyborgista voisi saada aikaan erittäin inhimillisen hahmon, mutta nyt hänet esitellään pökkelönä, vaikka hänelläkin oli pari omaa hetkeään. J. K. Simmonsin esittämästä komisario Gordonista olin hyvin innoissani, koska omasta mielestäni hän veti 2010-luvun mahdollisesti parhaimman roolisuorituksen Whiplashissa. No, hän ei saa kovin paljoa aikaa näyttää taitojaan, mutta toivon näkeväni häntä tulevaisuudessa DCEU:ssa.
Mukana on myös Henry Cavillin Teris, josta ei juurikaan näytetty trailereissa kohtauksia. Olen pitänyt siitä, kuinka hahmosta oli aiemmin tehty ristiriitainen sankari, vaikka jäinkin hieman kaipaamaan sitä Christopher Reevesin aikaista puhdas sydämistä sankaria. Lopussa saamme sellaisen toivon kipinän, että nyt hänestä on vihdoin tullut se koko kansan sankari ja toivo paremmalle huomiselle. Tästä syystä, jos Man of Steel 2 toteutuu, toivon iloisempaan suuntaan lähtemistä. Tässä elokuvassa Teräsmies ei oikein pääässyt toivomaani asemaan ja hänen paluunsa ei tuntunut niin eeppiseltä kuin olisi voinut. Samalla tuhlattiin loistavan The Death of Superman -sarjakuvan tarina, josta olisi pitänyt saada aikaan paljon enemmän.
Jos Snyder olisi tehnyt leffan loppuun, olisimme saattanut nähdä mustaa pukua käyttävän Teräsmiehen ja monet ovat toivoneet Snyder Cutia, mutta tätä ei kuitenkaan tapahtunut. Lisäksi Cavill ei voinut uudelleenkuvausten aikana leikata viiksiään pois, koska hänellä oli sopimus samanaikaisesti kuvattavan Mission: Impossible Falloutin takia. Viikset poistettiin digitaalisesti ja jälki on kammottavan rumaa. Batmanin, Supermanin, Wonder Womanin, Flashin, Cyborgin ja Aquamanin lisäksi olen aina pitänyt myös Green Lanternia edustavana jäsenenä tässä tiimissä ja vaikka häntä ei ole mukana, Vihreisiin Lyhtyihin nähdään viittaus.
Hahaa! Katsoin tuossa jonkun aikaa sitten Doctor Strangen ja Wonder Womanin Netflixistä ja kummassakin oli aivan hirveän huono pahis. Marvelilla vain harva pahis on ollut oikeasti hyvä ja nähtävästi DC seuraa tätä taktiikkaa perässä. CGI:lla valmistettu Steppenwolf on surkea pahis, joka ei ole kiinnostava. Hän vain tahtoo hallita ja tuhota maailman, koska… Hän vain sattumoisin tahtoo tehdä niin. Lisäksi karsean CGI:n ja laimean käsikirjoituksen takia hänestä ei kasva missään vaiheessa kovin suurta uhkaa. Toivon, että Darkseidistä ei tehdä mitäänsanomatonta CGI-hirviötä tai häneen ei oteta liian paljon vaikutteita Infinity Warin Thanoksesta. Joe Manganiello nähdään toisessa kohtauksessa ensimmäisen kerran Deathstroken roolissa ja on ilmeisesti kokoamassa vankilasta paenneen Lex Luthorin kanssa League of Doomia. Deathstroke vaikutti ainakin juuri oikeanlaiselta, vaikka jään hyvin todennäköisesti kaipaamaan Arrow’ssa nähdyn Manu Bennettin hienoa suoritusta Slade Wilsonina.
Suurin ongelma tässä DC Extended Universessä on juuri se, että Marvel Cinematic Universe ehti ensin. DC on luonnollisesti kiirehtinyt elokuvien kanssa, jotta pääsisi tekemään sankareiden yhteiselokuvia ja saimme vain kahden Oikeuden Puolustajan oman elokuvan ennen Justice Leagueta. Jokainen hahmo olisi pitänyt esitellä aluksi soololeffoissa, jolloin tähän ei menisi aikaa Justice Leaguessa. Pisteet Marvelille, kun loi oman universuminsa rauhassa. Marvel on saannut elokuvistaan suuret summat rahaa, joten on myös saannut palkan työstään. Justice Leaguesta taas tuli suuri floppi, joten ehkä DC nyt viimein oppi. Todennäköisesti syy floppaamiseen oli se, että ihmiset ymmärsivät, että näitä elokuvia ei kannata mennä katsomaan, koska ostamilleen lipuille saa paremminkin vastinetta. Luulisi kuitenkin, että Batmanin, Supermanin ja Wonder Womanin kaltaiset hahmot vetäisivät ihmisiä hieman vielä enemmän puoleensa.
Batman v Supermanissa seliteltiin vähän Batmanin taustoja, mutta elokuva oli sellainen sekasotku, että ihan ärsyttää. Käskirjoitusta ovat kirjoittaneet apinat silmät sidottuina ja vain pari näyttelijää onnistuu vetämään ihan hyvän roolin. Henry Cavill sopi jo tällöin rooliinsa, vaikka ei osaakkaan kovin hienosti näytellä. Jesse Eisenberg suorastaan raiskasi Lex Luthorin hahmon ja ainoina hyvinä asioina löydän elokuvan Batmanin, visuaalisuuden ja viittaukset muihin juttuihin. Tosin tämä viittaukset olivat todella typeriä, koska eivät palvelleet tarinaa ollenkaan. Batmanin ja Supermanin taistelu oli kyllä hieno, mutta liian pitkä ja Supermanin oikeusjutussa oli potentiaalia niin paljon parempaan. Man of Steel oli jollain tasolla katsottava, mutta ilmestyi ennen kuin BVS, jolloin DC:n lopullinen alamäki alkoi. Suicide Squad jatkoi alamäkeä, mutta nosti tasoa hieman edeltäjästään. Wonder Woman sai hyvän vastaanoton kriitikoilta sekä faneilta, vaikka omasta se oli monella tapaa heikko.
Tällä kertaa ollaan kaukana siitä, mitä BVS oli, mutta siltikään täyttä potentiaalia ei käytetä. Nämä hahmot ovat oikeasti mielenkiintoisia, mutta heitä ei hyödynnetä ansaitsemillaan tavoilla. Jollain jännällä tavalla pidin jo Suicide Squadin Gotham Cityä upeana paikkana. Aivan kuin Gotham olisi otettu Justice Leagueen Batman: The Animated Serieksistä, vaikka punaista taivasta ei ole. Kaupunki on jotenkin sarjakuvamainen ja… Voisiko sanoa jopa kotoisa? Nyt ollaan jälleen lähdetty hieman kepeämpään suuntaan ja synkistelyä ei onneksi ole, koska BVS:ssä se ei toiminut kovin hyvin. Pidin tässä juuri siitä, että mukana oli enemmän huumoria ja mallia oli otettu Marvelilta. Vain osa elokuvasta vaikutti Zack Snyderin ohjaamalta, mikä on erittäin hyvä. Ehkä tähän on vaikuttanut se, että Snyder oli lähtenyt kesken kuvausten pois jonkin aikaa sitten tapahtuneen traagisen perhetapahtuman takia. Työtä tuli paikkaamaan Joss Whedon, joka on ohjannut esimerkiksi hienosti onnistuneen The Avengersin ja tämän jatko-osan, Avengers: Age of Ultronin.
Vaikka näin ajateltuna uudelleenkuvaukset olivat hyvä juttu, sen mukana tuli pari erittäin häiritsevää juttua, joista yksi on esimerkiksi Cavillin digitaalisesti poistetut viikset. Mukana on pari oikeasti toimivaa vitsiä kuten se, kun komisario Gordon kääntää katseensa pois ja, kun katsoo takaisin, kaikki sankarit ovat poissa paitsi Flash, jonka pitäisi olla maailman nopein ihminen. Mukana on paljon Snyderin sekoilua ja lopussa ollaan jälleen valtavan efektimässäilyn keskellä ilman pienintäkään järjen hiukkasta. Mielenkiinto lopahtaa tässä vaiheessa, kun vielä Batmankin tunttuu jäävän jalkoihin kaiken keskellä ilman supervoimia. Vaikka budjetti on ollut valtava, CGI ei tee kovin suurta vaikutusta, kun meille nykyään työnnetään sitä nykyään kurkusta alas. Käsikirjoitus on perus supersankarointia, joten ei siitä sen enempää.
Niin kuin monissa leffoissa nykyään, tässäkin nähdään lopputekstien jälkeen kohtaus. Tai oikeastaan kaksi kohtausta. Toisessa nähdään Supermanin ja Flashin välinen kilpailu siitä, kuka on nopein. Fanit ovat kymmeniä vuosia kiistelleet siitä, että kuka on nopein ja jutusta on sarjakuvien puolella tullut jo jonkinlainen ikimuistoinen legenda.
Suosittelen, että katsot Justice Leaguen oikealla mielellä. Sellaisella leikkisällä lapsen mielellä ilman suurempaa ajattelua. Jos et välttämättä halua tätä katsoa, jätä väliin ja et menetä mitään. Kyseessä on huvittava ja viihdyttävä seikkailu, vaikka elokuvallisesti ongelmallinen ja mahdollisuus, jollaista emme koskaan enään saa. Kyseessä on popcorn-viihdettä ja hyvää sellaista. Joss Whedon osaa käsitellä loistavasti isoa kokonaisuutta, mutta olisi tarvinnut paremman lopputuloksen tekoon täydet vapaat kädet ja enemmän aikaa ilman Snyderin sekoiluja. Elokuva on selvästi tehty sarjakuvia lukeneille, koska mukana on sen verran fanien ruokkimista, mutta ilman suurempaa ähkyä. Pituuskaan ei ole ongelmana ja kaksi tuntia sujahtaa nopeasti. En tiedä, mihin suuntaan tämä sarja on lähtemässä, mutta heikkojen juurien perusteella se ei etene pitkälle. Justice League avasi meille uusia mahdollisuuksia, mutta samalla hukkasi itse omia mahdollisuuksiaan. Olisin toivonut, että tälläisten ikonisten hahmojen kanssa oltaisiin saatu aikaan jotain paljon parempaa.
