Jatko-osat vain heikkenevät osa osalta. Sama juttu pätee Karate Kideihin. Tällä kertaa Daniel (Macchio) jää asumaan Miyagin (Morita) luokse, kun äiti menee hoitamaan kuolevaa setäänsä. Daniel käyttää opiskelurahat Miyagin Bonsaikauppaan. Daniel pakotetaan osallistumaan karateturnaukseen, mutta Miyagi ei suostu opettamaan häntä ja hän menee väärälle puolelle. Terry Silver (Thomas Ian Griffith) alkaa opettamaan Danielilla vaarallisia liikkeitä ja väärää karatea. Uusi tyttökin on mukana kuvioissa.
Ensimmäisten kymmenen minuutin jälkeen ei elokuvaa voi ottaa tosissaan. Vain Macchio ja Morita ovat ainoita ketkä osaavat koko leffassa näytellä. Thomas Ian Griffith on kauhea ylinäyttelijä, jota on vaikea sietää. Vaikka ohjaajana jatkaakin Avildsen, niin ei tässä ole sitä aikaisempien osien tunnetta. Ensimmäisen osan kurkipotkua ei voita mikään.
Kahden ensimmäisen osan kasarimeininki iski minuun oikein kunnolla, mutta tässä ei ole sitä samaa tunnetta. Macchiokin on tässä jo 27-vuotias ja tässä hän esittää jotain kymmentä vuotta nuorempaa teinipoikaa. Elokuva on täynnä kliseitä ja lopunkin voi helposti arvata. Pelkkää perusviihdettähän tämä on, jota voi katsella jossain aivottomassa mielentilassa.
Ei tämä nyt mikään ihan onneton ole ja kyllähän tämän seurassa ainakin yhden illan istuu. Pisteitä ei nyt kovin paljon heru, mutta ainakin kaikki karatea harrastavat pikkunulikat voivat innostua tästä.
