Jäntevästi kirjoitettu teos, jonka näyttelijätyöt ovat uskomattoman hienoja.

16.1.2005 22:03

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Paha maa
Valmistusvuosi:2004
Pituus:130 min

Ihmiselämä menee parempaan tai huonompaan suuntaan pienien asioiden takia. Näistä asioista kertoo kohua aiheuttanut Aku Louhimien Paha maa, jossa elämät menevät huonoon ja todella huonoon suuntaan.

Paha maa on episodeihin jaettu elokuva, joka on selvästi hakenut innoituksensa Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maasta. Elokuvassa on yli kymmenen henkilöä, joiden elämän nousuja ja tuhoja seurataan läheltä ja kaukaa. Episodit kietoutuvat toisiinsa ja tuovat henkilöhahmot yhteen ja erilleen ties kuinka monta kertaa, aivan kuten Quentin Tarantinon Pulp Fictionissa tai Alejandro Iñárritun Kahdessakymennessäyhdessä grammassa. Kaikki tämä tapahtuu Helsingin yössä ja päivässä, kiehtovinta on kuitenkin se, että kaikki henkilöt ovat tavallisia ihmisiä.

Paha maa on erinomainen kotimainen elokuva. Se on jäntevästi kirjoitettu teos, jonka näyttelijätyöt ovat uskomattoman hienoja ja ennen kaikkea uskottavia (kyllä, jopa Jasper Pääkkönen). Tarinat ovat niin mielenkiintoisia, ettei kelloa tule edes mieleenkään vilkaista. Aku Louhimies ja Markus Selin (tuottaja) ovat saaneet tuotannon toimimaan ja kameran liikkumaan kotimaisittain hienolla tavalla. Vaikka elokuva kertoo vakavista asioista ja on pysäyttävää draamaa, on mukaan saatu myös roima annos mustaa huumoria ja toimintaa, joka tekee elokuvasta mielenkiintoisen katsella.

Pahalla maalla on edellytykset vaikka minne, jopa Oscar-gaalaan. Elokuvasta ei puutu mitään, nauru raikaa ja kyyneleet vuotavat. Paha Maa kertoo työttömyydestä, viinasta, kirveestä, perheestä, lumihangesta, poliisista ja viimeisestä erheestä, mutta ennen kaikkea siitä, että maailma ei ole täydellinen ja kellä tahansa voi elämä mennä perseelleen koska vaan. Katsoja on hämmentynyt teatterista poistueessaan, kaksi tuntia ja kymmenen minuuttia lipuivat ohi hujauksessa. Seuraavaksi katsoja ajaa bussilla kotiin ja laittaa Eppu Normaalin levyn soimaan. Sitten katsoja itkee, nauraa ja tajuaa, että hänellä on suhteellisen hyvin pullat uunissa. Hyvä elokuva herättää aina ajatuksia jälkeen päin.

nimimerkki: Warrior Of The World

Arvosteltu: 16.01.2005

Lisää luettavaa