Vaikka yksityisetsivä Jussi Vares (Veijonen, jälleen) on turkulainen, hän päätyy toisinaan ratkomaan rikoksia myös muualle. Ensimmäisen Vares-elokuvan jatko-osa kiidättää Jussin Poriin, jossa vanha tuttu ja nykyinen käytettyjen autojen kauppias (Björkman) tarjoaa miehelle keissiä. Ajopelivälittäjä tahtoo puhdistaa maineensa, sillä häntä syytetään nuoren neitokaisen (Kokko) murhasta. Niin kaljaa ryystävä yksityisetsivä saa syyn uppoutua Porin paheelliseen elämään, jossa jokainen kaunis nainen on huora, kaupungin valtaapitävät korruptoituneita äijäpahasia ja iloisimmat bailaajat transvestiitteja. Linnakundeja ja päihtyneitä luusereita on cityssä niin tiheään, ettei dekkari jalansijaa tahdo välistä löytää. Kun vastaan lopulta sattuu Ruotsissa asti lusinut Veikko Hopea (Lampi), on Vareksella edessään todella tiukka paikka.
Ensimmäinen Vares-elokuva oli suuri menestys lippuluukuilla, joten jatko-osalle vaikutti sen vuoksi olleen tilaus. Senkin vuoksi saattaisi odottaa, että V2 olisi vähintäänkin loistava pätkä. Mutta kun ei ole. Elokuvan dialogi kuulostaa väkisin viserretyltä. Puhetta on paljon, toisinaan liikaakin. Hollywood-räiskeen matkiminen pilkottaa joka raosta, mutta siinä missä heikoimmissa amerikaanotuotannoissakin usein edes yritetään vähintään puhua tapahtumapaikan aksentilla, V2:ssa harva naama, kaikkein vähiten keskeisessä roolissa esiintyvä Hannu-Pekka Björkman, puhuu poria. Likimain kaikki hahmot ovat niin suurpiirteisiä karikatyyrejä, ettei heistä yhteenkään voi samaistua (poikkeuksena ehkä päähenkilö Vares, mutta muihin leffan tyyppeihin nähden hän onkin taas niin tavallinen häiskä, että miehen kiinnostavuus karisee siitä liiaksikin). Ja. Moni rainan kohtauksista ei varsinaisesti tunnu vievän mihinkään; on vain jokin ikäkulu vitsi (esim. alussa oleva auton hajoaminen ajaessa), jolla ei kokonaisuuden kannalta ole sen suurempaa merkitystä.
Se näkyy, että V2:n tuotannossa on ollut mukana aika joukko ammattilaisia. Kaikilta osa-alueiltaan leffa ei ole yhtä kökköisen oloinen kuin eräs Esa ja Vesa -raina, sillä valaistus, puvustus ja lavastus sekä tietysti kuvaus ovat V2:ssa asioita, joista on vaikea löytää moitittavaa. Lavastuksessa kyrsii korkeintaan se seikka, että 1980-luvulla kirjoitetun kirjan nykypäiväistäminen on jäänyt jotenkin epätietoisena kökkimään 1990-luvun alkuun. Kun elokuvan valuutta on euro, olettaisi ympäristönkin olevan enemmän euroajassa. Paremmin tuppukylämäisyyttä olisi tuotu esiin kuitenkin esittämällä Pori vaikkapa alueena, jossa kännykkä ei löytäisi kenttää ollenkaan ja nuoriso bilettäisi fiftarikuteissa.
V2:n musiikki on hyvän kuuloista, elokuvan tyylille sopivaa. Ohjaajan mukaan säveltäjä Purro sai työssään vapaat kädet ja se kuuluu lopputuloksesta tiettynä rentoutena. Sekä säveltäjä että elokuvan leikkaaja olivat työssään oikeastaan ensikertalaisia. Elokuvan editoinnista moitteita ansaitsee loputtomiin käytetty siirtymätehosteen roihahdus, joka alkaa viimeistään neljännellä kerrallaan ottamaan aivoon. Kikka on vanha ja kaiken lisäksi ostoskanavamainen.
Vielä pari sanaa näyttelijöistä. Osa castista on samaa sakkia kuin ensimmäisessä Vareksessa, johtuen tietysti Suomen kokoisen maan näyttelijätarjonnasta yleensä. Veijonen on roolissaan hyvin sisällä, vaikka juokseekin kuin tyttö (naisena tiedän, miten juoksemme). Jussi Lampi saa taas kerran ulkomuotonsa ja kokonsa vuoksi esittää muuta kuin ensirakastajaa (yllätyksetöntä). Kari Hietalahti panee transuroolinsa ihan läskiksi (pinkit silmäripset ja kissapuku tosin pukevat Hissua), mutta Lotta Lindroos on taas likimain luonnollinen biseksuaalina Lilana. Hänen uralleen voi toivoa loistavaa jatkoa. Porukan heikoin suoritus nähdään hevirokkariksi palkatulta Jasper Pääkköseltä, joka on kuin öljyssä uitettu talitintti talviaamuna. Siltä surulliselta näyltä voi sulkea silmänsä ajattelemalla Jaspein kuva-aikana vaikkapa Vareksen autonrekkarin (ZEN) syvintä merkitystä. Korvia pojulta onkin hankalampi säästää.
Vares on pitkälti fantasiaa. Tähän loppuun kumoan todisteeksi muutaman elokuvassa esitetyn Pori-totuuden:
1. Leffassa Varesta pois Porista kuljettavassa bussissa ei ole muita matkustajia kuin Jussi Vares itse. Paikalliset kuitenkin tietävät, että kaikki haluavat Porista pois, joten kohtauksen realismi tökkii ja pahasti. Sitä paitsi Varesta kuljettava linja-autoyhtiö ei liikennöi kuin erikoistilauksesta Turun ja Porin väliä.
2. Anniksen pihasta Vareksen majoittumispaikkaan ihmiset ovat Porissa tylyjä ja epäluuloisia tulokkaita kohtaan. Valetta! Voin vaikka vannoa nähneeni porilaisen palvelleen (jazz-sesongin ulkopuolella) ulkopaikkakuntalaista hymyillen ystävällisemmin kuin normihelsinkiläinen kassatäti.
3. Nakkilan huoltoasemalla meno on hurjaa. Pyh. Elokuvassa esiintyvä huoltoasema ei ole Nakkilassa, ja hurjinta paikan historiassa lienee parin kaljakorin varkaus likemmäs parikymmentä vuotta sitten. Mainittakoon, että korit löytyivät vain hetkiä varkauden jälkeen läheisestä pensaikosta.
4. Kaupunkia hallitsee ukkojengi, joka pitää yhtä yli puoluerajojen. Höpöhöpö. Paikalliset tietävät, että Porissa vain yhdellä puolueella on valta ja nykyään kaupunginjohtajakin on nainen.
5. On tavallista, että päihtyneitä nuokkuu jopa kaupungin keskustan näkyvimmillä paikoilla keskellä päivää. Öhöm, Turussa tai Hesassa ehkä poliisi ei ehdi siivota joka nurkkaa ihan heti, mutta Porissa tenuveikot tullaan kiikuttamaan pois näkyviltä yleensä viimeistään silloin kun sormet tapailevat 10022:ta.
6. Porissa kaikki hokevat: ”Ekstiä?” Ei mukkylmää oo stä miält, et se o: ”Eks TiÄ.” Ei tääl ny mittää turkuu sentää puhut. Sitäpaitti ”eiksni” ja ”eiksvaa” o yleisempii.
Aamen.
