Truman Burbank (Jim Carrey) asuu mukavassa kodissa ja hänellä on kaunis vaimo Meryl (Laura Linney). Paras kaveri taas on oluesta pitävä Marlon (Noah Emmerich). Tuo kaikki on totta, mutta Truman ei tiedä sitä että hänen koko elämänsä on ollut TV-showta suunnattomassa studiossa ja shown luoja on Cristof (Ed Harris). Valitettavasti suurinkaan vaiva ei pysty peittämään epätodellisuuden reikiä ja muutamat tapaukset saavat Trumanin epäilemään koko maailmaansa.
Peter Weirin ohjaus ja nerokkaan käsikirjoituksen takana oleva Andrew Niccol luovat lyhyesti sanoen mestarillisen elokuvan. Naamavääntelykoomikko Jim Carrey paukauttaa vankan draamallisen roolin mitä miellyttävimpänä Trumanina. Alkupuolisko rakentaa Trumanin maailman ja loppupuoliskosta muodostuu suorastaan metafyysinen omien rajojen koettelu ja kaiken ironian ja satiirin huippuna osoitetaan että kaikesta draamassa huolimatta hänen elämänsä on ollut varsin merkityksetön. Aineksissa on mahdollisuuksia vaikka millaisiin elokuviin ja Truman Show pysyy varsin kevyenä draamana missä paranoiaa ei erityisemmin pääse mukaan.
Jim Carrey tekee hienostuneen, lämpimän suorituksen Trumanina joka on myös autuaan tietämätön maailmasta joka kirjaimellisesti pyörii hänen ympärillään. Hän on luonnollisesti hämillään havaitsemistaan asioista, mutta ei uskalla tai halua vetää riittävän pitkiä johtopäätöksiä aiheesta. Noah Emmerich tekee varman työn ystävänä joka kaikesta huolestaan on lämmin persoona ja ajattelee vain Trumanin etua. Laura Linney on yhtäläisen hyvä Trumanin vaimona joka yrittää ohjastaa Trumanin takaisin tasaiseen elämäänsä.
Ed Harris shown luojana ja käytännössä Trumanin elämän jumalana on seurannut luomustaan koko tämän elämän ja antanut tälle lämpimän, terveen ja turvallisen elämän kaukana maailman pahuudesta ja kuten kaikki jumalat, myös hän voi antaa luomuksensa tielle koettelemuksia ja myös tekee niin. Harrisin suoritus on mielenkiintoisen dualistinen, sillä hän käyttää jumalallista valtaansa sumeilematta, mutta on myös rakastava ja suojeleva luomustaan kohtaan eikä ole koskaan halunnut tälle pahaa, vaikka on joutunut ohjaamaan tämän elämää joskus voimakkaillakin tavoilla.
Idea on nerokas, toteutus toimiva ja näyttelijäkaarti erinomainen, mutta hidas aloitus ja todella mielenkiintoisen osuuden ollessa varsin lyhyeksi ei Truman Show onnistu olemaan täydellinen, vaikka hyvin lähelle pääsee sitä. Tällaisenaan kyseessä on vakava satiiri ja ihmiskuvaus subjektiivisen todellisuuden hauraudesta.
