Ensimmäinen Tropa de Elite oli jättimenestys: se ei ollut pelkästään kassamagneetti kotimaassaan Brasiliassa, se myös voitti vuonna 2008 Berliinin elokuvajuhlilla Kultaisen karhun elokuvajuhlien parhaana elokuvana. Monet kriitikot pitivät tätä erittäin omituisena päätöksenä, koska heidän mukaansa kyseessä oli fasistien värväystemppu. Ensimmäisen osan nähneenä voin sanoa että näin ei ole, mutta sillä oli kyllä ongelmia sen kanssa miten Rion ongelmat tuodaan järkevästi esille ilman että pamautetaan visuaalinen kuvasto täyteen raadollista ja hieman liiallista määrää toimintaa. Nuo ongelmat eivät kuitenkaan haitanneet, koska tuo elokuva onnistui tuomaan vakavia ongelmia esille ja kertomaan samalla hyvän tarinan rankkaan voimaan ja lujaan johtamiseen nojaavasta BOPE-johtaja (eli Rio de Janeiron sotilaspoliisien erikoisjoukkojen johtaja) Roberto Nascimentosta, jota esitti vähäeleisesti mutta tyylillä Wagner Moura. Totta kai kun elokuvan nimen perään laitetaan numero kaksi, ihan aiheellinen skeptisyys herää henkiin: onko Tropa de Elite 2 minkään veroinen edeltäjäänsä nähden?
Ne ovat tiettyjä näkökulmia lukuun ottamatta kaksi todella erilaista elokuvaa, joita ei kannata toteutuksen osalta verrata keskenään.
On kulunut 13 vuotta edellisen elokuvan tapahtumista. Nascimenton elämässä on tapahtunut suuria muutoksia: yksityiselämän puolella hänen vaimonsa on jättänyt hänet ja on parisuhteessa Nascimenton kanssa täysin erimielisen poliitikon kanssa, jonka lisäksi hänen poikansa on etääntynyt hänestä. Työelämässä on tapahtunut vähintäänkin yhtä paljon: erään vankilakapinan hoito epäonnistuu täysin, jonka vuoksi Nascimento potkitaan pois BOPE:sta. Hieman yllättävänä suuntana on kuitenkin iso pesti Rio de Janeiron osavaltion leivissä, jossa hänen tehtävänään on rikollisuuden ennaltaehkäisy tiedustelun kautta. Sitä kautta hän saa selville asioita, joihin hän joutuu todella pahasti solmuun eikä helppoa ulospääsyä ole näkyvillä.
Ohjaaja Padilha ja käsikirjoittaja Mantovani tekivät ensimmäisen Tropa de Eliten kanssa oivallista työtä kuvatessaan asioita slummielämän tasolta, mutta tällä kertaa he menevät todella rankasti pintaa syvemmälle kohti korruption sontalätäkköä samalla kun kaasujalkaa on höllennetty. Hahmot jäävät tällä kertaa hieman enemmän taka-alalle, kun suuremmat kuviot valtaavat ruudun ja katsojan alitajunnan. Asiat Brasiliassa ovat todella pahasti pielessä erityisesti virkamiestasolla ja likaisten poliisien vuoksi ja tämä elokuva sanoo sen ytimekkäästi, muttei sorru katsojan onneksi populismiin. Kun ottaa huomioon aiheen vaikeuden, voi vain ihmetellä kuinka Tropa de Elite 2:een on saatu tehtyä niin onnistunut ja täsmällinen käsikirjoitus kuin siinä on. Uskottavuus on Mantovanin ja Padilhan käsikirjoituksen avainsana: he ovat tienneet tasan tarkkaan kuinka kertoa tämä tarina ilman että siinä on sokeaa raivoa tai naiivia idealismia. Toisin sanoen, kirjoja on luettu, faktoja on tutkittu ja ne on sulatettu elokuvan todentuntuiseen maailmaan ensiluokkaisesti. Käsikirjoituksen ainoa pieni ongelma on Nascimenton yksityiselämän kuvauksessa: vaikka se onkin hyvin toteutettu, se ei eroa muista lajityypin edustajista kovinkaan paljon eikä perhe-elämän tapahtumissa ole niin draamallista tunnelatausta kuin voisi odottaa.
Näytteleminen on jälleen kerran enimmäkseen erinomaista työtä. Wagner Moura on saanut Nascimenton hahmon ikääntymään hillitysti, mutta silti hänessä on se sama palo joka ajoi häntä nuorempana BOPE:n komentajana. Hän myös on todella hyvä esittämään hahmonsa yksityiselämän haasteita: hän yrittää elää niin hyvin kuin pystyy kaikilla rintamilla. Irandhir Santos tekee myös onnistuneen roolisuorituksen Nascimenton ideologisena vastakohta Diogo Fragana, joka etenee poliittisella urallaan ihmisoikeuksien ja pasifismin lujaäänisenä puolustajana. Muilta osin tehdään hyvää, mutta ei hirveän erottuvaa työtä. Toisaalta, se on luultavasti ollut Padilhan ajatuksena: hänen ohjaustyylinsä on kuitenkin erittäin dokumentaristinen.
Teknisesti Tropa de Elite 2 on loistava saavutus. Kuvaus ja leikkaus on toteutettu hienosti hyödyntäen dokumentaristista kuvaustapaa ja huikeita otoksia. Erityisesti kohtaus, jossa lennetään Rion slummien yli helikopterilla, on silmiä hivelevää katsottavaa. Toimintaa elokuvassa ei ole niin paljon kuin edeltäjässään, mutta se on hyvin rankkaa ja todenmukaista. Rehellisesti sanottuna Suomen ikäraja K-16 on siinä ja siinä: muutama yksityiskohtainen tulitaistelu yhdistettynä alun todella karuun vankilakapinaan ovat sellaista materiaalia jotka kyllä saavat kokeneemmankin katsojan miettimään näkemäänsä.
Tropa de Elite 2 on yksi parhaimmista viime aikoina tehdyistä rikosdraamoista. Se on hyvin rehellinen, tinkimätön, väkivaltainen ja katsojan tuntemaan ja ajattelemaan saava elokuva. Se tietää mistä se puhuu ja miten se kertoo esittämänsä asian eikä missään vaiheessa kompastu jalkoihinsa. On ymmärrettävää, että jotkut voivat pitää tätä elokuvaa liian kuivana ensimmäiseen nähden, mutta en edelleenkään lähde vertailemaan niitä keskenään. Voin vain kuitenkin sanoa sen, että jos haluaa nähdä elokuvan joka vaikuttaa käsitykseesi korruption vaikutuksesta hallintorakenteisiin ja sitä kautta yhteiskunnan hyvinvointiin, Tropa de Elite 2 on pakollista katsottavaa.
Katsomani versio oli Revolver Entertainmentin julkaisema britti -blu-ray.
