Kuiva, asumaton alue, pari puun ja pensaan kuvatusta. Tästä kuvasta alkaa Cowboys & Aliens, joka nimensä perusteella on joko surkeaa scheissea tai älyvapauden briljanttia äärilaitaa. Pakko sanoa, että elokuvan ensimmäinen kuva on asetelmallisessa karuudessaan niin paljonpuhuva, että alkuvaikutelma suorastaan hymyilyttää. Mutta sitten tunnelma notkahtaa tasolle, jolla nyt ei ihan alinomaa tee mieli tarkistaa kelloaan, mutta kerran kuitenkin.
Nimetön, Daniel Craigin näköinen mies ponnahtaa istumaan. Hänellä on hiekkaa vaatteissaan, hän köhii ja irvistää. Kamera seuraa hänen katsettaan: miehen kyljessä on verinen haava. Vasemmasta ranteestaan hän löytää hämmästyksekseen paksun metallirannekkeen, joka ei millään mallaa miehen muuten 1800-lukulaiseen vaateparteen. Tämä on yhtä aikaa sekä kiinnostavaa, että ärsyttävän kliseistä. Alias-, Fringe- ja Lost-sarjan tekijöiden kädenjäljen tunnistaa, vaikka adaptaatiosta onkin kyse. He osaavat rakentaa viihdyttäviä mysteerejä, joissa erilaiset ihmiset joutuvat hakemaan yhteistä säveltä selviytyäkseen. Toisaalta käytettävissä oleva aika ei aina riitä, ja rakennelmat on pakko tarjota yleisölle raa’an vihreinä. Se heijastuu ajoittain ikävästi leffan muihin osa-alueisiin. Esim. jossakin lienee näyttelijäkoulu, jossa opitaan havahtumaan ja köhimään hollywoodlaisittain. Sitä tapaa käytetään, kun tehdään juttuja liukuhihnalta.
Nimetön mies saa kohta nimen, mikä erottaa hänet Clint Eastwoodin monesti esittämästä lännensankarista. Jake Lonerganin muistinmenetyksen vaivaama pää selkiää samaa tahtia kuin katsojalle tiputellaan tietoa hänestä ja tienoota vainoavista ulkoavaruuden hirviöistä. Näitä Gigerin alieneita muistuttavia petoja yritetään tappaa kuudestilaukeavilla, veitsillä ja nyrkeillä. Mutta mokomat otukset eivät tunnu pelkäävän edes tienoon itsevaltiaan, karjatilallaan kokonaista kaupunkia elättävän eversti Dolarhyden (charmantisti rahiseva Ford) vihaa. Vain Jaken rannekkeella tuntuu olevan jokin voima vastustajia vastaan, joskaan hän ei ole sopiva sankariehdokas kuin ehkä yhden pappismiehen (Brown) ja sitkeästi mukana roikkuvan kaunottaren (Wilde) mielestä.
Mielenkiintoisesti auki keriytyvän juonivyyhdin lisäksi näyttelijät ovat keskinkertaisimmillaankin Cowboys & Aliensin parasta antia. Äijäilyleffassa on kuitenkin tärkeää, että niin sankari kuin muissakin tärkeissä rooleissa näkyvät henkilöt olisivat muuta kuin jäykkiä pahvikuvia. Bondina pätenyt Craig on tarpeeksi korston näköinen vaikka portsariksi, mutta hän omaa myös niin ilmeikkäät silmät, että pystyisi riisumaan daamiltaan pikkupöksyt pelkällä katseellaan. Craigin ollessa selvästi tämän elokuvan Hyvä, Harrison Ford ratsastaa hänen rinnalleen Pahan leima otsassaan. Roolivalinta on Fordille epätyypillisen erilainen, mutta ajatellen, mitä toinen sinisilmä, Henry Fonda, teki aikoinaan, Fordin voisi väittää vain seuranneen aiempaa menestyskaavaa. Sitä paitsi, Cowboys & Aliensin maailmankuva ei ole tyystin mustavalkoinen. Ei, vaikka Housesta tutun Olivia Wilden tehtävä näyttäisikin aluksi olevan vain koristaa karskien jätkien joukkoa ja Clancy Brown näyttelisi kahden äärilaidan roolihahmoistaan nyt sitä pyhemmän laidan tyyppiä.
Cowboys & Aliens lainailee monta hyvää ideaa monesta lähteestä Alien-leffasarjasta Leone-westerneiden kautta Robin Hoodiin. Se on timmi viihdepaketti, joskin siitä löytyy myös yllättävää löyhyyttä. Esim. Olivia Wilden hahmo muuttuu pelkästä Naisesta Emmaksi vasta leffan ratkaisevan lopputaiston alkaessa ja Daniel Craigin Jake omaa kliseisen erinomaisen kipukynnyksen. Cowboys & Aliens pärjää silti monelle iskevämmin nimetylle äksönpätkälle. Sympatiaa herättävät hahmot ja vastauksenjanon kirvoittava kerronta ovat sen vahvuuksia.
