On petollista, kuinka lapsuus kultaa muistot aina ja saa paskan tuntumaan kultakimpaleelta. Sitä on myös tämä elokuva, sillä muistan pitäneeni tästä ala-aste ikäisenä erittäin paljon, katsoimmekin sitä kaverini kanssa usein. Mutta kuinka väärässä olinkin taas ollut elokuvan laadusta, kun pamautin tämän Looney Tunes -hahmojen uudelleenlämmittelyn soittimeni sisuksiin.
Juonihan on melko tavallista ”huttua” kyseisen genren leffalle, lähtökohtana Repe Sorsa (tuo lässyttävä puolisukeltaja) on saanut fudut Warnerin veljeksiltä ja samaan syssyyn elokuvan toinen päähenkilö, vartija DJ Drake saa kengänkuvan persauksiin. He lähtevätpä molemmat oikein ryminällä studiolta. Häntä koipien välissä (ja Repe repussa) Drake nilkuttaa kotiinsa, mistä hänen isäänsä Damian Drakea ei löydykkään. Ilmenee, että Damien on tuhoamassa ilkeän ja pahan Acmen-pääjohtajan aikeita sinisen timantin valjastamiseen omaan käyttöönsä.
Sitten mennään ympäri maailmaa. Pitkin elokuvaa nähdään Warner Brosin elokuvista tuttuja hahmoja, jotka yleensä laukovat jonkun tutun lausahduksen poppikulttuurin piiristä. Eli juoni ei paljoa mitään huikaisevaa tarjoa.
Jos juoni ei ole hyvä, eivätpä oikein näyttelijätkään; kukaan ei loista mahtavasti omalla alueellaan. Osa on tehtävästään ihan pihalla. Repen ja Väiskin animointi on sentään hyvin ajoitettua.
Suomenkieliset ääninäyttelijät ovat nolompia kuin ”Hitler oli ihan kiva jäbä” -hallituksen jäsenet. Dubbaus on karmeata – tämä on noloin asia, jota en lapsuusvuosinani tajunnut ollenkaan. Tunteita äänistä saa hakemalla hakea.
Tekniseltä kannalta elokuva on hyvää tasoa. Vuoden 2003 leffassa on onneksi 5.1 äänet ja laajakuva. Lisämateriaali sisältää poistettuja kohtauksia, trailereita, perehdytystä elokuvien erikoisefekteihin ja piirretyn, jossa seikkailevat Maantiekiitäjä ja Kelju K. Kojootti.
Tämä elokuva on onnettoman oloinen esitys, jos on yli 10-vuotias. Sitä nuoremmille tämä todennäköisesti kelpaa ainakin kerran tai kaksi. Jos haluaa katsoa hyvän elokuvan, tätä en suosittele.
