Akira Kurosawa oli yksi maailman lahjakkaimmista ohjaajista. Hänen elokuviaan jaksaa katsoa vaikka aamusta iltaan, sillä niissä ei ikinä sorruta mihinkään typeryyksiin tai kikkailuihin. Mies osasi pitää elokuvan tiiviisti kasassa, vaikka kesto yleensä lipui tuonne parin tunnin paremmalle puolelle. Kagemusha oli Kurosawan vasta kolmas värielokuva, mutta tämä mustavalkoelokuvan mestari omasi myös täydellisen värisilmän. Väripaletti erottuukin edukseen elokuvan aikana.
Ollaan 1500-luvun loppupuolen Japanissa. Tarina kertoo kolmesta kilpailevasta klaanista, jotka kaikki haluavat valloittaa Kioton. Erään klaanin johtaja, Shingen Takeda, kuolee piirityksessä, ja hänen klaaninsa tuho on varma, jos tieto siitä kantautuu vihollisten tietoon. Kuitenkin Shingenin veli on löytänyt teloitettavaksi merkityn pikkurikollisen, joka näyttää aivan edesmenneeltä Shingeniltä. Tämä rikollinen saakin esittääkseen tuon mahtavan sotapäällikön roolin.
Rikollinen on syntyperältään ja tavoiltaan täydellinen Shingenin vastakohta, joten aluksi hänellä ilmenee ongelmia sotapäällikön elämään tottumisessa. Kun tämä sitten luonnistuu, herää hänelle kysymys siitä, että voiko hän todellakin omaksua jonkun muun ihmisen roolin, eihän hän kuitenkaan voi olla esikuvansa veroinen. Painajaiset vainoavat miestä öisin, ja hän ei saa hetkenkään rauhaa. Huijarin elämä on todellakin helvettiä.
Tatsuya Nakadain roolisuoritus Shingeinä ja hänen kaksoisolentonaan on jotain todella mahtavaa. Mies saa katsojaan samanlaisen epävarmuuden tunteen, kuin tuollaista huijausta elävä mies voisi tuntea. Muu näyttelijäkaarti vetää suorituksensa kunnialla kotiin, eikä huonoja rooleja elokuvasta löydy.
Kurosawan verkkainen ja kiireetön ohjaustyyli puree minuun todella kovaa. Mihinkään ei ole kiire, ja hahmoihin keskitytään sitten oikein kunnolla. Tämän takia elokuvan aikana jokaisesta henkilöstä alkaa oikeasti välittää, eivätkä he ole vain useista toimintaelokuvista tuttua tykinruokaa. Muutenkin juonen yksinkertaisuus jättää tilaa visuaaliselle ilmeelle, sekä näyttelijöille. Kurosawa rakentaa elokuvansa pienistä asioista, ja osoittaa, ettei mahtavaan elokuvaan tarvita alati muuttuvaa, pelkkiä juonenkäänteitä omaavaa käsikirjoitusta.
Elokuvaa tehdessä Toho tuotantoyhtiö sulki rahahanat, sillä Kagemusha ylitti sille annetun budjetin reilusti. Elokuvaa ei meinattu saada valmiiksi, mutta sitten kaksi erittäin suurta Kurosawa-fania, George Lucas ja Francis Ford Coppola, saivat 20th Century Foxin kustantamaan elokuvan valmistuksen. Lucasille ja Coppolalle menivät elokuvan levitysoikeudet Japanin ulkopuolella. Näille kahdelle herralle täytyy kyllä nostaa hattua, sillä ilman heitä olisi Kagemusha jäänyt keskeneräiseksi. Toivottavasti Lucasille ei vaan tule jotain pakkomiellettä parannella elokuvaa CGI:llä tai jotain muuta vastaavaa, mistä hänet nykyisin tunnetaan.
Kagemusha on Kurosawaa parhaimmillaan. Elokuva ei 162 minuutin (on olemassa myös 179 minuuttinen versio) kestonsa aikana tylsistytä kertaakaan, vaan pitää katsojan otteessaan loppuun saakka. Kagemusha on kuolematon mestariteos, aivan kuten muutkin Kurosawan ohjaustyöt. Ei häntä suotta kutsuta yhdeksi maailman parhaista.
nimimerkki: Nosoki
